Pelastustoiminnan tarpeet raitioteillä - pelastusajo ja nostopaikat Helsingissä

Abstract

Tutkimus käsittelee pelastustoiminnan tarpeita raitioteillä. Työssä tarkastellaan pelastusajoa raitioteillä sekä mahdollisuutta sijoittaa kiinteistöjen pelastautumiseen käytettyjä nostopaikkoja osittain raitiotiealueelle. Erilaisten katualuetta käyttävien toimintojen yhteensovittaminen vapauttaa kaupungista katutilaa muille käyttötarkoituksille.

Tutkimus toteutettiin haastattelemalla 12 raitiotie- ja liikenneasiantuntijaa sekä pelastusviranomaista Helsingin pääkaupunkiseudulta. Haastatteluilla oli tässä diplomityössä merkittävä rooli, sillä tutkittavasta aiheesta on heikosti aiempaa tutkimusta. Työn lähtökohtana oli luoda suuntaviivoja pelastustoiminnan tarpeista raitioteillä sekä lisätä ymmärrystä pelastustoiminnan ja raitioteiden yhteensovittamisesta. Tutkimuksessa tunnistettiin tiettyjä ominaisuuksia, joita erotetun raitiotiealueen on täytettävä, jotta sitä voitaisiin hyödyntää pelastustoimissa.

Pelastustoimintaan hyödynnettävän raitiotiealueen on täytettävä pelastusteiden suunnitteluohjeen mukaiset vaatimukset, mutta raitiotien on oltava myös helposti saavutettavissa pelastusajoon käytettäessä. Tämä estää raitiotien vahvemman erottelun muusta liikenteestä, jolla taataan raitiotieliikenteen sujuvampi liikennöinti. Raitiotien käyttöä pelastusajossa tulee tarkastella tapauskohtaisesti pohtimalla, mitä lisäarvoa raitiotien käyttö pelastustoimintaan tuo. Raitiotiealueen käyttö nostopaikkana on mahdollista, jos pelastuspaikka sijoitetaan raitiotiealueen reunalle siten, ettei nostopaikka sijaitse jännitteellisten ajolankojen alla. Nostopaikan sijoittamista raitiotiealueelle tulee kuitenkin tarkastella tapauskohtaisesti, sillä nostopaikan käyttöönottaminen edellyttää raitotieliikenteelle mahdollisia häiriöitä. Tutkimuksessa havaittiin nostopaikkojen sijoittelun dokumentoinnin puutteellisuus, joka tulisi ratkaista, ennen kuin nostopaikkoja kannattaa sijoittaa yhdistettyjen käyttötarkoituksien toiminta-alueille

The thesis examines the needs of rescue operations on tramways. The study examines rescue driving on tramways and the possibility of partially placing lifting points in the tramway area. The coordination of different activities that use the street area frees up street space in the city for other uses.

The study was carried out by interviewing 12 tramway and traffic experts and rescue authorities from the Helsinki Metropolitan Area. Interviews played a significant role in this master's thesis, as there is little previous research on the topic being studied. The starting point for the work was to create guidelines on the needs of rescue operations on tramways and to increase understanding of the coordination of rescue operations and tramways. The study identified certain characteristics that the separated tramway area must meet, in order to be used in rescue operations.

The tramway area used for rescue operations must meet the requirements of the rescue road design guidelines, but the tramway must also be easily accessible when used for rescue purposes. This prevents the tramway from being separated from other traffic, which ensures a smoother flow of tram traffic. The use of the tramway in rescue operations should be examined on a case-by-case basis by considering what added value the use of the tramway brings to rescue operations. The use of the tramway area as a lifting point is possible if the lifting point is placed on the edge of the tramway area so that the lifting point is not located under tensioned contact wires. However, the location of the lifting point in the tramway area must be examined on a case-by-case basis, as the commissioning of the lifting point requires possible disturbances to tramway traffic. The study found a lack of documentation of the placement of lifting points, which should be resolved before lifting points can be placed in the operating areas of combined uses.