Kahden hatun loukussa - tuottaja-käsikirjoittajan ammatti-identiteetti ja työskentely

Abstract

Monialaisuutta on ollut elokuvissa aina, mutta viime vuosien räjähdysmäinen kasvu sisällön tuotannossa näyttää saaneen yhä useammat laajentamaan työnkuvaansa. Työelämän pirstaloitumisen seurauksena kyseessä ei ole vain elokuva-alalla näkyvä ilmiö, vaan ennemminkin laajempi työelämän trendi. Ulkomailla ja erityisesti Amerikassa ”hyphenate” on ollut elokuva-alan termi, jolla kuvaillaan monialaista tai kaksoisroolissa työskentelevää tekijää – usein juuri tuottaja-käsikirjoittajaa. Kun kyseessä on kaksi ammattia, joissa on erilaiset lähtökohdat, jotka vaativat eri tyyppisiä ominaisuuksia ja taitoja, ja joilla on erilainen asema työelämässä, niin miltä kaksoisroolissa työskentely sitten tuntuu ja miten se onnistuu käytännössä?

Tämä opinnäytetyö tutkii nimenomaan tuottaja-käsikirjoittajan ammatti-identiteettiä ja työskentelyä. Työ on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena haastattelemalla neljää tuottaja-käsikirjoittajaa. Aihetta käsitellään ammatti-identiteetin rakentumisen kautta tarkastelemalla muun muassa sitä, miten tuottaja-käsikirjoittaja sijoittaa itsensä elokuvan kentällä suhteessa muihin, mutta myös käytännön työn tekemisen kautta: miten ja missä työtä tehdään, sekä millaisia sopimuksellisia, ajankäytöllisiä tai taloudellisia elementtejä kaksoisroolin tekemiseen liittyy.

Haastattelut toteutettiin yhtä lukuun ottamatta etänä, ja ne etenivät pääosin ennalta valmisteltujen kysymysten mukaan, mutta myös vapaamuotoisena keskusteluna. Syntynyt aineisto muodostaa kuvaa siitä, miksi kaksoisroolia toteutetaan ja minkälaisia hyötyjä ja haittoja sen tekemisestä tekijälleen muodostuu.

Kaksoisrooli on tekijälleen ainakin henkisesti motivoivaa, parantaa sisällöllistä ajattelua ja mahdollistaa tiettyjen hankkeiden eteenpäin kehittelyn ilman ulkopuolista työvoimaa. Toisaalta kaksoisroolissa tekijä joutuu usein tekemään paljon ylitöitä ilman erillistä korvausta, eivätkä tekijät usein anna omalle kirjoitustyölleen samanlaista arvostusta kuin muiden kirjoittajien työlle. Roolista toiseen liikkuminen aiheuttaa ajoittain myös haasteita rahoittajien ja muiden sidosryhmien kanssa työskentelyssä. Kaksoisroolin nähdään tuovan kaivattua monipuolisuutta työhön, eikä kaksoisroolissa toimivan henkilön tavoite ole siirtyä toimimaan vain yhdessä roolissa. Tutkimus osoittaa, että kaksoisroolin tekemisen suurin motivaatio on ennen kaikkea sen tuottama henkinen pääoma.

Tutkimus laajentaa ja haastaa käsitystä tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja -triangelin työskentelystä hahmottamalla näitä työnkuvia ennen kaikkea ammatillisina rooleina, joita voi omaksua, yhdistää ja joiden välillä on mahdollista liikkua tarpeen mukaan.

Multidisciplinary working has always existed in films, but the exponential growth of content creation in recent years seems to have pushed more and more people to expand their job description. The fragmentation of working life has guaranteed that this shift doesn’t only appear in the film industry but is showing as a wider trend in the modern working life. Abroad and especially in the U.S. the word “hyphenate” has been used to describe multidisciplinary creators in film – and often used for the writer-producer. But how does working as a hyphenate feel and how is the position possible to achieve, when there are two different professions demanding different characteristics and skills and which have very different positions in working life?

This thesis studies the writer-producer’s professional identity and practices. The study has been implemented as a qualitative research by interviewing four writer-producers. The subject is examined through the construction of one’s professional identity by how the writer-producer situates themselves in the field of film in relation to others, but also through the practical work: how and when is the work done, and what kind of contractual, financial and time-related issues come with it.

The interviews were made remotely except for one of them, and they mainly progressed following a beforehand prepared set of questions, but also as an informal discussion. The born material helps form a picture of why people choose multidisciplinary working, and what kind of benefits and disadvantages it entails.

Multidisciplinary working is emotionally rewarding, improves creative thinking and enables the development of certain projects without any outside workforce. On the other hand, hyphenates work a lot of extra hours without any extra compensation, and they don’t value their own writing as much as other writers’ work. Multidisciplinary working is seen as something that gives positive versatility to work, and that’s why the hyphenate’s goal is not to proceed in just one role. The study shows that the main motivation to multidisciplinary working is the emotional capital it produces.

The study expands and challenges the concept of producer-writer-director -triangle’s working by perceiving these job descriptions primarily as roles that can be adopted, combined and between which one can move about when needed.