The Role of Covenants and Collateral in Bilateral Bank Lending to Small Businesses

No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Business | Master's thesis
Date
2020
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Entrepreneurship and Innovation Management
Language
en
Pages
78+11
Series
Abstract
The importance of entrepreneurs and small/medium-sized enterprises (SMEs) to economic growth and social cohesion in many societies is widely acknowledged. SMEs rely typically on short and intermediate-term debt from commercial banks or finance companies for their external financial needs. It has been argued that their non-corporate form, their higher associated business and financial risks and other related factors have limited the availability of other financing instruments. Principal-agent theory argues that a relationship between a bank (principal) and small business (agent) withholds risks due to substantial information asymmetry, which can lead to situations of adverse selection or moral hazard. These risks are typically mitigated with risk evaluation activities, collateral requirements, relevant pricing and other loan agreement terms such as covenants. This thesis presents a detailed description of a systematic literature review process regarding 20 scientific articles published between years 1985 and 2019. The review framework combines the theoretical aspects of principal-agent theory to an analysis of the determinants of and the role of collateral or covenants and their effectiveness as risk management mechanisms in bilateral small business lending. Four main findings emerged. First, collateral can function as a substitute for borrower risk evaluation activities because it provides a high recovery ratio in an event of default and bank’s incentive to screen borrower quality is thus low. Other studies argue that covenants or collateral can complement a bank’s risk evaluation activities because they are effective only when their value is monitored. Second, covenants’ and collateral’s role as a signaling device of borrower riskiness is not unambiguous as some studies argue that good quality borrowers pledge more collateral (signal their good credit worthiness) whereas others report that riskier borrowers pledge more collateral. Third, the borrowers who have sufficient operating history and who establish a long-term relationship with one principal lending bank are less likely to pledge collateral (thanks to enhanced trust and reduced information asymmetry) whereas increased bank competition or borrowers’ access to alternative funding sources increase the use of collateral and covenants due to a bank’s need to safeguard its seniority over other creditors. Finally, the presence of covenants does not materially affect other contract terms whereas a collateral pledge can have a favorable effect e.g. on loan size or maturity. An appropriate combination of collateral and either loan pricing or credit scoring reliably distinguishes borrower risk levels and thus functions effectively as an ex ante screening mechanism for banks. The practical implications of the findings highlight the importance of thorough and continuous borrower risk, counterparty risk and collateral assessment practices within lending banks. They furthermore suggest that a bank’s legal protections would be stronger if the terms and conditions in loan contracts were tailored to reflect each borrower’s business and financial risk profile. Credit risk and credit risk management topics in small business lending are from many aspects covered in prevailing academic literature. Literature on covenants, strictly in the small business context, is however extremely scant. Given, that the economic structure in many societies is increasingly shifting towards digital and service-based industries, where companies can be small and do not necessarily possess tangible assets that could be pledged as collateral, the field of small business lending would highly benefit from further research on the use of covenants as contractual credit risk management mechanisms. Yrittäjien sekä pienten että keskisuurten yritysten (pk-yritysten) yhteiskunnallinen merkitys taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle tunnustetaan laajalti. Pk-yritysten ulkoinen rahoitus muodostuu tyypillisesti pankkien tai rahoitusyhtiöiden myöntämistä lyhyen ja keskipitkän ajan veloista. On väitetty, että muun muassa pk-yritysten yksityiset yhtiömuodot sekä niihin liittyvät korkeammat liiketoiminta- ja rahoitusriskit ovat rajoittaneet muiden rahoitusvälineiden saatavuutta. Päämies-agenttiteorian mukaan pankin (päämiehen) ja pienyrityksen (agentin) välinen suhde sisältää riskejä huomattavan informaatio epäsymmetrian johdosta. Informaatio epäsymmetria kasvattaa haitallisen valikoitumisen tai moraalikadon riskejä. Näitä riskejä pyritään tyypillisesti vähentämään velallisen riskiarvioinneilla, vakuusvaatimuksilla, hinnoittelulla ja muilla lainasopimusten ehdoilla, kuten kovenanteilla. Tässä Pro gradu-tutkielmassa toteutetaan systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka pohjautuu kahteenkymmeneen vuosina 1985-2019 julkaistuun tieteelliseen artikkeliin. Tutkielmassa esitetään yksityiskohtainen kuvaus katsausprosessista sekä sen löydöksistä. Katsaus esittää päämiesagenttiteorian pääkohdat ja yhdistää ne analyysiin koskien vakuuksien sekä kovenanttien roolia, tehokkuutta ja valikoitumista kahdenvälisessä pienyritysten luotonannossa. Neljä päähavaintoa nousi esiin katsauksen pohjalta. Ensimmäisenä, vakuus voi vähentää pankin kannustinta suorittaa lainanottajaa koskevaa riskiarviointia, koska vakuus tarjoaa pankille korkean takaisinperintäasteen lainaa koskevissa laiminlyöntitilanteissa. Toiset tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vakuudet ja kovenantit täydentävät pankin riskienarviointitoimintaa, koska ne ovat tehokkaita vain, kun niiden arvoa seurataan. Toiseksi, vakuudet ja kovenantit eivät yksiselliteisesti viesti lainanottajan riskitasosta. On tutkimuksia, jotka osoittavat, että matalan riskin lainanottajat panttaavat enemmän vakuuksia (osoituksena hyvästä luottokelpoisuudestaan) samalla kun toiset tutkimukset osoittavat, että korkean riskin lainanottajat panttaavat enemmän vakuuksia. Kolmanneksi, ne lainanottajat, joilla on riittävän pitkä toimintahistoria ja jotka ovat muodostaneet pitkäaikaisen suhteen yhteen päärahoittajaan, todennäköisemmin panttaavat vähemmän vakuuksia (vahvistuneen luottamuksen ja vähentyneen informaatio epäsymmetrian ansiosta). Lisääntynyt pankkien välinen kilpailu sekä vaihtoehtoisten rahoituslähteiden saatavuus lisäävät vakuuksien ja kovenanttien käyttöä, koska pankin on turvattava etuoikeusasemansa muihin velkojiin nähden. Lopuksi, kovenantit eivät vaikuta olennaisesti muihin sopimusehtoihin, kun taas vakuuksien käytöllä voi olla suotuisa vaikutus esimerkiksi myönnettävän lainan määrään tai sen maturiteettiin. Vakuudet yhdistettynä oikeaan hinnoitteluun tai luottoluokitukseen erottavat luotettavasti lainanottajan riskitason ja toimivat siten tehokkaina riskitason seuloina pankin luottokelpoisuusarvioinneissa. Yllä olevien havaintojen vaikutukset käytännön pienyritysrahoitukselle korostavat perusteellisen ja jatkuvan lainanottajariskin, vastapuoliriskin sekä vakuuksien arviointikäytäntöjen merkitystä pk-yrityksiä rahoittavissa pankeissa. Lisäksi ne ehdottavat, että pankin oikeudellinen suoja olisi vahvempi, mikäli lainasopimusten ehdot räätälöidään vastaamaan kunkin lainanottajan todellista liiketoiminta- ja taloudellista riskiprofiilia. Olemassa oleva akateeminen kirjallisuus käsittelee luottoriskejä ja niiden hallintaa monesta näkökulmasta. Kovenantteja koskeva, puhtaasti pienyrityskenttään keskittyvä, kirjallisuus on kuitenkin hyvin vähäistä. Koska monen yhteiskunnan elinkeinorakenne painottuu lisääntyvästi palvelualoille ja digitaalisiin palveluihin, joissa yritykset ovat pieniä tai joissa yrityksillä ei välttämättä ole panttauskelpoisia aineellisia hyödykkeitä lainanvakuudeksi, rahoitusala hyötyisi suuresti lisätutkimuksesta koskien kovenantteja luottoriskien hallintavälineenä.
Description
Thesis advisor
Kautonen, Teemu
Keywords
principal-agent theory, small business lending, collateral, covenant
Other note
Citation