aalto1 untyped-item.component.html
Pulse Wave Transit Time Measurement for Continuous Non-Invasive Blood Pressure Monitoring
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Helsinki University of Technology |
Master's thesis
Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Instructions for the author
Location:
Authors
Date
Major/Subject
Mcode
Tfy-99
Degree programme
Language
en
Pages
71
Series
Abstract
Valtimon verenpaine on tavallinen monitorointiparametri anestesiassa ja tehohoidossa.
Nykyään monitorointi suoritetaan joko ajoittaisilla ei-invasiivisella mittauksilla tai jatkuvalla invasiivisella mittauksella.
Jatkuvia ei-invasiivisia menetelmiä on kehitetty, mutta toistaiseksi mikään niistä ei ole osoittautunut tarpeeksi toimivaksi.
Kulkuaikamenetelmä perustuu siihen havaintoon, että verenpainepulssin etenemisnopeus valtimossa on verrannollinen verenpaineeseen.
Tyypillisesti pulssin lähtöaikaa approksimoidaan ECG:n R-aallolla, ja sitä seuraava ääreispulssi ilmaistaan pletysmografialla.
Näin mitattu kulkuaika sisältää ns. pre-ejektioajan, joka on viive R-aallon ja aorttaläpän aukeamisen välillä.
Tämän diplomityön tarkoitus oli toteuttaa pulssin kulkuajan mittaus tavallisella monitorointilaitteistolla.
Samanaikaisesti mitattiin kahta viivettä: R-aallon ja distaalisen pletysmogrammipulssin välistä viivettä sekä R-aallon ja impedanssikardiogrammipulssin (IKG) välistä viivettä.
Jälkimmäinen kuvasti pre-ejektioajan vaikutusta.
Viiveiden erotus oli pulssin todellinen kulkuaika, jonka oletettiin olevan kääntäen verrannollinen verenpaineeseen.
Ääreispulssin havainnointipaikka vaikutti kulkuaikamittaukseen.
Ranteessa pletysmogrammin aaltomuoto oli etenevän ja heijastuneen aallon summa.
Heijastuneiden pulssien ajoitus ja amplitudi riippuivat pienten ääreisvaltimoiden ja kapillaarien vaihtelevasta impedanssista.
Mitattuihin kulkuaikoihin vaikuttivat siten muutkin tekijät kuin verenpaine.
Sydämen ja sormen väliltä mitatut kulkuajat korreloivat verenpaineen kanssa paremmin kuin sydämen ja ranteen väliltä mitatut kulkuajat.
Testit osoittivat, että impedanssikardiografiassa voidaan käyttää kahta tavallista, rintakehälle asetettavaa ECG-elektrodia, mutta signaalin muoto ja amplitudi riippuvat voimakkaasti potilaan asennosta.
Jos toinen elektrodeista sijoitetaan kaulaan, signaali vaihtelee vähemmän.
ECG:n kanssa synkronoitu suodatus osoittautui tehokkaaksi IKG-datan käsittelyssä.