aalto1 untyped-item.component.html
Kuvatiloissa: Valokuvan ja videomateriaalin käyttö osana skenografista prosessia ja esitystä
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
31
Series
Abstract
Tämä kandidaatintyö käsittelee valokuvaa ja videota osana sekä taiteellista työskentelyprosessia että teosta, tarkasteltuna Teatterikorkeakoulussa syksyllä 2017 esitetyn Channelling-teoksen skenografian kautta. Tutkielmassa pohditaan valokuvaa ja kuvaamista taiteellisen ajattelun, suunnittelun ja teoksen välineenä Channellingissä, jossa valokuva ja video toimivat selkeästi sekä työvälineinä suunnitteluprosessissa että merkittävässä osassa lopullista skenografiaa projisointien muodossa.
Ensimmäinen luku Channelling: kuinka kanavoida tilaa kuvailee teoksen prosessia, lähtökohtia ja praktiikkaa yleisemmin sekä näiden kääntymistä skenografiaksi, jossa valokuvien kautta skenografinen työskentelyprosessi tehtiin näkyväksi myös esityksessä. Luku Projisointiskenografian syntyminen käy läpi yksityiskohtaisemmin lavastuksen muotoutumista prosessissa, jossa työskentely ei perustunut ennakkosuunnitteluun tai valmiin esitysskenografian luomiseen, vaan kulloisenkin esitystilanteen kuunteluun ja siihen reagoimiseen ennalta kootun skenografisen välineistön avulla.
Luvussa Skenografi mosaiikkisessa esitystilassa verrataan Channellingia teoreettisemmin sellaisiin nykyesityksiin ja -skenografian ilmiöihin, kuin immersiivisyys, ympäristönomaisuus ja tekijöiden ja suunnittelijoiden uusia, liukuvia rooleja produktioissa, joita on käytetty tai tunnistettavissa myös Channellingissä. Tutkielman pääluku Kanavoinnin kuvat kuvailee ja analysoi tarkemmin kyseisessä skenografiassa käytettyä kuvamateriaalia, sekä linkittää aihetta valokuvateorian kautta laajempiin teemoihin intermediaalisuudesta ja virtuaalisuudesta.
Prosessin ja valmiin skenografian kuvaamisen lisäksi tutkielmassa pohditaan yleisemmin valo- ja videokuvan merkitystä nykyisessä kuvallisessa ja digitalisoituneessa mediakulttuurissa, jota näitä hyödyntävä lavastustaide myös ilmentää. Viimeinen luku Kohti liikkuvan kuvan installaatiota pyrkii linkittämään paitsi kyseistä teosta myös tämänkaltaista skenografista työskentelyä kuvataiteisiin sekä erityisesti video- tai liikkuvan kuvan installaatioihin.