Breaking frames. images and artworks in current visual climates.

Abstract

This thesis examines the concept of frames and framing in images and artworks in current visual climates. I analyse how framing affects the ways one interprets art they encounter. My central research questions are as follows: What are the frames? What is framing as an act? What kinds of connections frames create when placed in various contexts? Recognizing frames and framing around artworks is one of the most crucial areas of visual cultures to comprehend in order to understand the full context of images and artworks.

I formulate my analysis by these three research questions, and five specific study cases. The study cases I analyse are either artworks, which are part of my personal artistic practice or collective projects I have been co-creating. Nevertheless, the projects are not part of this thesis as independent art-works. Instead, they represent images and documentation of the artworks and experiments I have made. The five study cases create the core of my research process and are distinct part of this thesis. Together the practical and textual experiments formulate my exploration upon the concept of frames.

I examined the frames from the point of view of a single frame structure moving further towards extensive frame-systems. I studied these structures through practical and contextual deconstruction and reconstruction processes and how frames inevitably connect with de-framing and reframing. This analysis I made demonstrated that frames could never operate as single units, but nevertheless are open and irreplaceably interconnected with other frames around. Frictions and breaking of frames are a necessary and essential part of the frame constructions. These open frame-systems are endlessly free for new and uncontrollable interpretations, although framing effects explicitly what kinds of representations artworks create at the same time. For these reasons, the deconstruction-reconstruction process is critical for understanding the full meanings frames possess.

The overall conclusion of this thesis is that frames are endlessly open for new and uncontrollable interpretations. Nevertheless, reframing is never possible without deconstruction and de-framing processes, which are essential for making free interpretations of art.

Taiteen maisterin lopputyössäni on kolme keskeistä tutkimuskysymystä, joiden kautta pohdin kuvien ja taideteosten merkitysrakenteiden eli rajausten ja kehysten muodostumista. Tarkat tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Mitä ovat merkitysrakenteet? Mitä merkityksien kehystäminen tarkoittaa tekona? Miten nämä rakenteet vaikuttavat taideteosten tulkintaan erilaisissa, muuttuvissa viitekehyksissä? Rajausten ja merkitysrakenteiden tunnistamisella on erittäin tärkeä rooli kuvien ja taideteosten hahmotta-misessa ja niiden muodostamien laajempien merkityssuhteiden ymmärtämisessä.

Lähestyn tutkimustani näiden kysymysten ja viiden tapaustutkimuksen kautta. Mukaan valitut taideteokset eivät ole varsinaisesti esillä itsenäisinä teoksina tai näyttelyn muodossa, vain pikemminkin dokumentaationa tutkimukselleni ja tärkeä pohja tälle tekstimuotoiselle lopputyöni osalle. Kaikki lopputyössäni esiintyvät taideteokset ovat joko osa henkilökohtaista taiteellista tuotantoani tai kollektiivisia taidepr-jekteja, joita olen ollut mukana tekemässä.

Analysoin merkitysrakenteita ensi yksittäisen kehyksen näkökulmasta kulkien kohti laajempia merkityskokonaisuuksia. Tutkin mm. merkitysrakenteiden dekonstruktiota ja rekonstruktiota, niin käytännön keinoin kuin käsitteellisestikin. Analysoin myös kuinka nämä prosessit ovat väistämättä sidoksissa rajausten purkamisen ja uudelleen rakentamisen kanssa. Tämä tutkimus on osaltaan vahvistanut näkemystäni siitä, että merkitysrakenteet eivät koskaan toimi erillisinä yksittäisinä kehyksinä, vain aina laajemmissa verkostoissa toisten merkitysrakenteiden kanssa. Näiden kehysten avaaminen ja rajausten rikkominen on ehdoton edellytys sille, että eri merkitykset voivat kommunikoida vapaasti toistensa välillä. Vain vapaat ja avoimet merkitysverkostot voivat jatkuvasti kehittyä ja olla avoinna uusille tulkinnoille ja merkitysten annoille. Yhtäaikaisesti, rajaukset ja merkityskehykset vaikuttavat vahvasti siihen miten taideteoksia tulkitaan. Juuri tämän takia dekonstruktio- ja rekonstruktioprosessi ovat kriittisen tärkeitä taideteosten, ja laajemmin koko nykytaiteen ja visuaalisten kulttuureiden, kokonaismerkityksien ymmärtämiselle.

Yleisenä loppupäätelmänä voidaankin sanoa, että merkitysrakenteet ovat jatkuvasti avoinna uusille määritelmille. Kuitenkaan uusien merkitysten tekeminen ei ole mahdollista ilman dekonstruktio- ja rekonstruktioprosesseja, jotka ovat väistämättömiä ja ehdottoman tärkeitä uusia ja riippumattomia tulkintoja tehdessä.