Safety assessment and design considerations of unidirectional cycling infrastructure in the city of Espoo

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
Date
2020-06-15
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master's Programme in Spatial Planning and Transportation Engineering (SPT)
Language
en
Pages
91+9
Series
Abstract
While increasing cycling mode share, it is paramount not to compromise the safety of cyclists. The design of cycling infrastructure has been shown to be an important factor for safety. One aspect of design is the directional flow of cyclists assigned by the cycle paths. In Finland, bidirectional shared paths with pedestrians have traditionally been the way of designing cycling and walking infrastructure. Previous research on bidirectional cycle paths has indicated safety issues, especially at intersections. Drivers reportedly pay less attention to cyclists approaching from the unexpected left side of the street, with a travel direction that differs from that of the adjacent motor vehicles. In contrast, when unidirectional design is chosen, there could be several advantages from the safety perspective. This thesis evaluated the safety of bidirectional cycle paths in the city of Espoo, in an attempt to discover the safety-related issues and possibilities for the current design. Triangulation was used as a combination of methods to study the issue from complementary angles. An accident data analysis was done to locate the extent and qualities of the safety issues with bidirectional paths from the previous ten years in the city of Espoo. Conflict analyses for two sites were carried out to spot safety related aspects at unsignalized intersections, and to understand potentials for intersection redesign. Finally, an expert workshop provided input in terms of design considerations. More than a quarter of all cycling accidents, and 60 percent of those with crossing travel directions had cyclist travelling on the left side of the street. These could arguably be ad-dressed with unidirectional design. Largely, these accidents were located on major street classes with give-way (yield sign) intersections. In accidents with crossing travel directions, the cyclist was most commonly approaching the intersection along the priority street, with the driver on the secondary street. Turning accidents with both road users on the priority street were equally common. The conflict analyses revealed a problem with an insufficiently wide waiting area when turning away from the major street. The results from the workshop were supportive of unidirectional design in Espoo and included considerations in line with the state-of-the-art design literature. The considerations for intersection treatments are mainly aiming at traffic calming and ensuring visibility between road users. These design aspects are achieved for instance with segregating cycling facilities, deflecting the cycle path and creating a designated waiting area for the motor vehicles, or by aligning cyclists closer to increase visibility. The chosen solution is always a compromise between different criteria for design and available resources. Future activities for developing design practice should pay attention to historical safety data, rely on conflict point analysis, improve data collection procedures, and elaborate design as an iterative process.

Pyöräilijöiden turvallisuus ei saa vaarantua, kun pyöräilyn määrää kasvatetaan. Liikenneturvallisuutta voidaan edistää pyöräilyinfrastruktuurin huolellisella suunnittelulla kuten huomioimalla pyörätien mahdollistama kulkusuunta. Suomessa on pitkään ollut tapana suunnitella kaksisuuntaisia yhdistettyjä ”kevyen liikenteen” väyliä pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Aikaisempi tutkimus on osoittanut kaksisuuntaisen pyöräilyinfrastruktuurin heikentävän turvallisuutta erityisesti risteyksissä. Autoilijat tutkitusti huomioivat vähemmän pyöräilijöitä, jotka lähestyvät risteystä vasenta puolta katua eli odottamattomasta suunnasta, joka eroaa autoilijoiden kulkusuunnasta. Sen sijaan yksisuuntaiset pyöräilyjärjestelyt voivat edistää turvallisuutta. Tässä diplomityössä arvioitiin Espoon kaksisuuntaisia pyöräteitä ja selvitettiin niiden turvallisuuteen liittyviä ongelmia sekä suunnittelun mahdollisuuksia. Työssä käytettiin kolmea menetelmää, joilla tutkittiin aihetta täydentävästi eri näkökulmista: Onnettomuusanalyysilla paikallistettiin kymmenen vuoden ajalta odottamattomaan kulkusuuntaan liittyvien pyörätieonnettomuuksien määrä ja ominaisuudet. Konfliktianalyysi tehtiin kahdelle valo-ohjaamattomalle risteykselle ja sillä tutkittiin risteyssuunnittelun mahdollisuuksia turvallisuusnäkökulmasta. Lisäksi asiantuntijatyöpajassa kerättiin huomioita suunnitteluratkaisujen turvallisuudesta. Yli neljänneksessä kaikista, ja 60 prosentissa risteävien kulkusuuntien pyöräilyonnettomuuksista, pyöräilijä kulki kadun vasemmalla puolella pyörätiellä. Yksisuuntaiset pyörätiet voivat vähentää tämän tyyppisiä onnettomuuksia. Nämä onnettomuudet sijoittuivat enimmäkseen kärkikolmiollisiin risteyksiin suurilla katuluokilla. Onnettomuuksissa, joissa oli risteävät kulkusuunnat, pyöräilijä kulki useimmiten pitkin pääkatua autoilijan lähestyessä väistämisvelvollisena sivukadulta. Kääntymisonnettomuudet, joissa molemmat tienkäyttäjät kulkivat pääkatua pitkin, olivat yhtä yleisiä. Konfliktianalyysi paljasti, että käännyttäessä pääkadulta vasemmalle odotusalue on liian pieni. Työpajan osallistujat kannattivat yksisuuntaisia järjestelyjä Espoossa, eivätkä saadut tulokset poikenneet merkittävästi kirjallisuudessa esiintyvistä turvallisuushuomioista. Risteysjärjestelyiden parannusehdotukset tähtäävät enimmäkseen ajonopeuksien hillintään ja tienkäyttäjien välisen näkyvyyden mahdollistamiseen. Suunnittelun tavoitteet saavutetaan muun muassa erottelemalla pyöräily muista kulkutavoista, tuomalla pyörätie kauemmas ajoradasta ja mahdollistamalla moottoriajoneuvoille odotusalue tai tuomalla pyöräilijät lähemmäs näkyvyyden takaamiseksi. Valittu ratkaisu on aina kompromissi eri suunnittelukriteerien sekä mahdollisten resurssien välillä. Vastaisuudessa suunnittelussa tulisi kiinnittää huomiota historialliseen onnettomuusdataan, hyödyntää konfliktipisteanalyysia, kehittää tiedonkeräystä sekä painottaa suunnittelua iteratiivisena prosessina.
Description
Supervisor
Mladenovic, Milos
Thesis advisor
Alava Bergroth, Hamilkar
Keywords
cycling, unidirectional, safety, design
Other note
Citation