Riskien Paratiisi -lehti

Abstract

Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä ei vastaa ihmisten tarpeisiin ja haluihin, vaan tuottaa pahoinvointia, epävarmuutta ja nihilismiä. Kun talouskasvu ei enää lisääkään kokonaishyvinvointia, ja poliittisessa järjestelmässä valta on kaukana ihmisistä joita päätökset koskevat, on totunnaisuudet ja toimimattomat rakenteet hylättävä. Ekologiset reunaehdot vaativat meitä muuttamaan elintapojamme, sitä taloudellista ja poliittista kulttuuria, johon olemme kasvaneet. Omaehtoinen taide ja kulttuuritoiminta voivat olla yhtäältä keskeisessä roolissa ja toisaalta uhanalaisia yhteiskunnallisen murroksen ajassa: Miten uusliberalistinen järjestelmä haittaa niiden olemassaoloa, ja miten ne voivat olla mukana aktiivisesti luomassa sellaista kollektiivista kokonaisuutta, jossa talous järjestetään sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla, jossa ihmiset voivat aidosti osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon, ja jossa taide ja kulttuuri ovat kaikkien saavutettavissa sekä nykyistä elimellisemmässä roolissa? Kuinka irtautua vallitsevasta nihilismistä ja valita edistys?

Opinnäytetyön kirjallinen ja tuotannollinen osuus ovat tässä yksi kokonaisuus; aikakausilehtimäinen ja estetiikaltaan pienlehtien sukuinen julkaisu. Lehti esittelee näkökulmia taiteen ja omaehtoisen kulttuuritoiminnan monitasoisiin yhteyksiin talouslaskuun ja radikaaliin kansanvaltaan, sekä niiden vallitseviin vastavoimiin eli talouskasvuun ja keskitettyyn valtaan. Talouslasku on käyttämäni suomennos ranskalaisesta käsitteestä décroissance (économique), jolla tarkoitetaan talouskasvuyhteiskunnan purkamista kestävän kohtuuyhteiskunnan hyväksi. Esimerkkeinä radikaalista kansanvallasta työssä esitellään kolme poliittista teoriaa: anarkismi, demokraattinen konfederalismi sekä Chantal Lamouffen ja Ernesto Laclaun "radikaali demokratia". Haastattelut ja omakohtaiset kirjoitukset ovat konkreettisia inhimillisiä esimerkkejä poliittisten ja taloudellisten voimien vaikutuksista taiteen ja kulttuurityön tekemiseen sekä ei- kapitalistisen ja kansanvaltaisen uuden yhteiskunnallisen kulttuurin luomisesta. Ne ovat paitsi esteettinen valinta, myös keino tuoda teorian ja käytännön välisiä yhteyksiä lähemmäksi lukijaa. Julkaisumuodon valintaan sisältyy toive stimuloida lukijaa kuvittelemaan nykymenolle vaihtoehtoisia ajattelu- ja toimintatapoja sekä rohkaista kokeilemaan noita tapoja käytännössä. Yksi osa opinnäytetyötä on siinä esiin tuleva tekijän aktivismi ja taiteellinen toiminta, johon kuuluu myös lehden levittäminen. Tässä aktivismin, kokeilemisen, uuden löytämisen, kulttuurillisen uudelleen syntymisen ja elämän arvon palauttamisen yhdistelmässä piilee taiteen keskeinen tehtävä talouslaskun ja radikaalisti kansanvaltaisen tulevaisuuden rakentamisessa.

Työ käsittelee mainittujen asioiden välisiä suhteita yleisellä tasolla sekä konkreettisten esimerkkien avulla kahdessa kaupungissa: Suomen Tampereella ja Kanadan Montrealissa. Keskenään kilpailevissa kasvukeskuksissa ympäri maailman on nähtävissä taiteilijoiden, kulttuuritoimijoiden ja marginaalikulttuurien edustajien kasvava ahdinko. Osa tätä ongelmaa on heidän ristiriitainen roolinsa gentrifikatiivisena markkina-arvon lisääjänä. Kun omaa elämää ja toimintaympäristöä säätelevään politiikkaan ja talouteen aidosti vaikuttaminen näyttää mahdottomalta ja kulttuurinen elintila uhkaa surkastua, vaaditaan riippumattomalta kulttuuritoimijalta yhä vahvempaa poliittistakin tietoisuutta ja periksiantamattomuutta. On itse aktiivisesti rakennettava uutta yhteiskunnallista kulttuuria tilanteessa, jossa ympärillä kuuluu ontto liturgia "demokratiasta" ja talouskasvun parantavasta autuudesta.

The current societal system does not meet people's needs and desires, but produces nausea, uncertainty and nihilism. When economic growth no longer increases overall wellbeing, and in the political system power is far from the people affected by the decisions, the habits and dysfunctional structures must be abandoned. Ecological constraints require us to change our ways of living, the economic and political culture into which we have grown. Autonomous art and cultural activities can be in a key role on the one hand, and on the other be endangered in a time of social transformation: How does the neoliberal system harm their existence, and how can they be actively involved in creating a collective entity in which economy is organised in a socially and ecologically sustainable way, and in which people can genuinely participate in decision-making concerning them, and where art and culture are accessible to all and in a more organic role? How to break away from the prevailing nihilism and choose progress?

The written and productive part of the thesis is one entity; a magazine-like publication similar to fanzine aesthetics. The zine presents perspectives on the multi-level links between art and autonomous cultural activities with economic degrowth and radical democracy, as well as with their prevailing counterparts economic growth and centralised power. Talouslasku is a Finnish translation I have chosen for the French concept décroissance (économique), which refers to dismantling the society based on economic growth for the benefit of a sustainable and moderate society. As examples of radical democracy the thesis introduces three political theories: anarchism, democratic confederalism and "the radical democracy" of Chantal Lamouffe and Ernesto Laclau. Interviews and experience based writings are concrete human examples of the impact of political and economic forces on artistic and cultural work, as well as on the creation of a non-capitalist and democratic new societal culture. They are not only an aesthetic choice, but also a means of bringing the connections between theory and practice closer to the reader. The decision on the publication format also includes a wish to stimulate the reader to imagine alternative ways of thinking and acting about the current trend, and to encourage them to experiment with putting those ways in practice. One part of the thesis is the author's activism and artistic activities that appear in it, including distribution of the magazine. In this combination of activism, experimentation, rediscovery, cultural rebirth and restoration of the value of life lies in the central role of art in building a future of economic degrowth and radical democracy.

The work deals with the relationships between the mentioned issues and presents examples, particularly in two cities: Tampere in Finland and Montreal in Canada. In growing and competing cities around the world can be seen a growing plight of artists, cultural actors and representatives of marginal cultures. Part of this problem is their contradictory role as a gentrificative generator of market value. When having genuine influence on the politics and economy impacting one's own life and the environment seems impossible and the cultural living space threatens to wither away, even stronger political awareness and persistence are required from an independent cultural actor. It is up to us to actively build a new societal culture in a situation where we are surrounded by the hollow liturgy of "democracy" and the healing bliss of economic growth.