Siirtohinnoittelumenetelmän valinnanvapaus

Thumbnail Image

Files

bachelor_Torkkeli_Ville_2019.pdf (962.77 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Business | Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2019

Department

Laskentatoimen laitos

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Yritysjuridiikka

Language

fi

Pages

28+1

Series

Abstract

Työn keskeisimpiä kysymyksiä olivat, onko verovelvollisella oikeus valita käyttämänsä siirtohinnoittelumenetelmä ja onko Verohallinnolla jälkikäteen oikeutta muuttaa tätä valintaa ja missä rajoissa se voi näin tehdä. Työn kannalta oli olennaista myös selvittää millä edellytyksillä liiketoimia voidaan tunnistaa tai uudelleenluonnehtia. Lisäksi tutkittiin, miten aineeton omaisuus ja toiminnan integraatio liittyvät asiaan. Tutkimuksen mukaan verovelvollisella on vapaus valita siirtohintamenetelmä, kun huomioidaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden näkökohdat sekä KHO:n asiaan liittyvät ratkaisut. Verohallinto voi haastaa yhtiön käyttämän siirtohintamenetelmän markkinaehtoisuuden toiseen siirtohinnoittelumenetelmään vedoten. Tämä on mahdollista, jos liiketoimi tai sen osa ei vastaa markkinaehtoperiaatetta. Soveltamisala on kuitenkin rajoitettu VML 31 § mukaisesti liiketoimen ehtoihin. Käytännössä voidaan arvioida maksettua hintaa, saatua korvausta tai muita ehtoja. Liiketoimea ei kuitenkaan ole mahdollista luonnehtia muuksi liiketoimeksi, kuin mistä alun perin on sovittu. Verohallinto voi myös vaihtaa siirtohinnoittelumenetelmän tunnistamalla liiketoimen oman arvionsa perusteella ja käyttämällä sitten valitsemaansa siirtohinnoittelumenetelmää. Tällöin ollaan VML 28 § soveltamisalalla eli liiketoimen tosiasiallisen tarkoituksen pitää poiketa sen oikeudellisesta muodosta. Tunnistaminen on myös OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaan mahdollinen, mutta VML 28 § edellyttää lisäksi veronkiertotarkoitusta. Liiketoimen tunnistaminen ei ole markkinaehtoisuuden arviointia vaan sen esitoimi. Tämän työn tulos siis eroaa Verohallinnon nykyisestä tulkinnasta, jonka mukaan liiketoimi voitaisiin tunnistaa uudelleen VML 31 §:n perusteella, jos kokonaisuutena arvioidun liiketoimen ehdot eivät ole markkinaehtoiset. Verohallinto voi vaihtaa siirtohinnoittelumenetelmän myös kyseenalaistamalla alkuperäisen siirtohinnoittelun markkinaehtoisuuden ja sivuuttamalla liiketoimen. Tämä on mahdollista, kun katsotaan etteivät osapuolet olisi toimineet samoin riippumattomina ja oikeudellisen muodon huomioiminen estää vertailun riippumattomiin liiketoimiin. Sivuuttaminen on myös mahdollista, jos vertailutietoja ei ole lainkaan saatavissa. Verohallinto voi lisäksi sivuuttaa perinteisellä siirtohinnoittelumenetelmällä tehdyn siirtohinnoittelun, jos liiketoimia ei voida arvioida erillisinä. Tällä hetkellä edellä mainittu on kuitenkin mahdollista vain VML 28 § rajoissa. Kynnys liiketoimen sivuuttamiselle on siis varsin korkea. Aihealueeseen liittyy huomattavan paljon tulkintaa ja subjektiivisuutta. On siis mahdollista, että vaikka osapuolet olisivat faktoista samaa mieltä, niiden tulkinta on kuitenkin täysin erilainen.

Description

Thesis advisor

Peni, Laura

Keywords

siirtohinnoittelu, siirtohinnoittelumenetelmä, uudelleenluonnehdinta, sivuuttaminen, tunnistaminen, KHO 2014:119, KHO 2018:173

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201907144284

Collections

[kand] Kauppakorkeakoulu / BIZ (Open Access)