Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn siirtohinnoittelu

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on käsitellä liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn siirtohinnoittelua. Tarkoituksena on tutkia missä tilanteissa on maksettava markkinaehtoinen korvaus ja mitä menetelmiä voidaan tämän korvauksen määrittämisessä soveltaa.

Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn siirtohinnoittelu on verrattain uusi alue. OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin päivitettiin vuonna 2010 oma lukunsa liiketoiminnan uudelleenjärjestelystä. Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyllä tarkoitetaan taloudellisen tai rahoituksellisen rajat ylittävän suhteen uudelleenorganisoinniksi kahden etuyhteysosapuolen välillä, mukaan lukien olemassa olevien sopimusten lakkauttaminen tai merkittävä uudelleensopiminen. Transaktiossa siirtyy tyypillisesti erilaisia omaisuuseriä kuten aineellista tai aineetonta omaisuutta. Uudelleenjärjestelyille tyypillinen uniikkius, vertailukelpoisten kohteiden puute ja oikeuskäytännön niukkuus tekee siitä herkän altistua verokiistoille.

Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn siirtohinnoitteluun pätee samat periaatteet kuin muussakin siirtohinnoittelussa. Transaktion tunnistaminen lähtee sopimusehtojen tarkastelusta. Sen lisäksi kiinnitetään huomiota kolmeen eri aspektiin: toimintojen, omaisuuserien ja riskien määrittelyyn, transaktion taustalla olevien liiketaloudellisten syiden ymmärtämiseen ja muiden realististen vaihtoehtojen olemassa oloon. Uudelleenjärjestelyn tunnistamisen jälkeen suoritetaan vertailuanalyysi.

Uudelleenjärjestelyssä siirtyy tyypillisesti omaisuuseriä, joille on määritettävä markkinaehtoinen korvaus. Näitä ovat aineellinen omaisuus, aineeton omaisuus, kokonaisen liiketoiminnan siirto sekä olemassa olevien sopimusjärjestelyjen merkittävä uudelleensopiminen tai terminointi. Transaktioissa, joissa ei siirry voittopotentiaalia kuten esimerkiksi tappiollisen liiketoiminnan siirrossa, ei makseta korvausta. Aineelliseen omaisuuteen voidaan soveltaa OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden siirtohinnoittelumenetelmiä. Sen sijaan muissa vertailutietojen niukkuuden vuoksi joudutaan usein käyttämään apuna siirtohinnoitteluohjeiden ulkopuolisia menetelmiä. Näitä ovat rahoituksen arvonmääritysmenetelmät, joista suosituimpana käytetään kassavirtaperusteisia menetelmiä. Aineettomaan omaisuuden arvonmääritys on haastavin osa-alue, johon liittyy merkittäviä tunnistamis- ja arvostamiskysymyksiä. Erityisesti hard-to-value-intangibles-transaktioissa joudutaan jopa arvioimaan hypoteettisesti, miten kaksi riippumatonta osapuolta olisi toiminut. Tällöin huolellisen siirtohinnoitteludokumentoinnin ja arvonmäärityksen merkitys kasvaa, jos halutaan minimoida siirtohinnoitteluoikaisun riski.

Liiketoiminnan uudelleenjärjestelyn siirtohinnoittelu tulee olemaan esillä seuraavina vuosina ja oikeuskäytännön lisääntyessä sekä OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden tarkentuessa uudelleenjärjestelyjen siirtohinnoitteluun saataneen enemmän selkeyttä.