Lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä 1950–1970-lukujen Helsingissä
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Engineering |
Doctoral thesis (article-based)
| Defence date: 2024-12-13
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2024
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
245
Series
Aalto University publication series DOCTORAL THESES, 271/2024
Abstract
This dissertation examines the shaping of childhood as an urban planning issue in Helsinki. It focuses on the most intense decades of urbanization, the 1950s to the 1970s, when urban planning discussions about children, along with legislation on and standardization of children's environments, increased. These discussions have had far-reaching consequences, contributing to the foundation of the contemporary understanding of children's needs and their role in urban environments. The research material consists of a large collection of reports and planning instructions dealing with urban childhood, as well as written memoirs from the capital region. Theoretical tools used in the work include concepts such as independent mobility, affordances, and the spatial politics of children's geographies. The concept of modern childhood is also a key focus of the work. This multidisciplinary research is primarily anchored within two fields. Firstly, the work contributes to the field of urban planning history by focusing on children's perspectives. It examines children's urban spaces, including yards, streets, urban nature, and particularly built playgrounds. Additionally, the study of child-specific norms represents a novel approach within the context of Finnish planning history research and contributes to the wider historical and societal discussions on standardization in urban planning. In the field of the history of childhood, the main contribution of this work is to show that the modern childhood of the 20th century was also constructed through urban planning. Building instructions related to children in the city, as well as the discussions that preceded and followed them, influenced where children spent their time. They also shaped perceptions of suitable and unsuitable environments for children. The study presents five key findings. First of all, in the 20th century, known as the century of the child, 1) children shifted from being a relatively overlooked group to an important focus in urban planning. In addition, 2) the issue of children as an urban planning concern took shape as a result of multi-professional negotiations. Helsinki's childhood as a planning issue is also 3) a history of redirection. This means that children were typically not considered to be in suitable places where they already were, such as courtyards, streets, or other areas in which they found themselves. Childhood as an urban planning issue also developed 4) as a part of suburban development. Additionally, 5) children as an urban planning issue took shape subordinated to the development of a car-centric transport system.Tässä väitöskirjassa tutkitaan lapsuuden muotoutumista kaupunkisuunnittelukysymyksenä Helsingissä. Tutkimusajankohtana ovat kiihkeät kaupungistumisen vuosikymmenet, 1950–1970-luvut, jolloin myös lapsista käyty kaupunkisuunnittelukeskustelu ja lasten ympäristöjä koskeva normittaminen lisääntyivät. Keskusteluilla on ollut kauaskantoiset seuraukset. Ne ovat olleet luomassa pohjaa tähän päivään jatkuneelle tavalle hahmottaa lasten tarpeita ja roolia kaupunkitilassa. Tutkimusaineisto koostuu kaupunkilapsuutta käsittelevistä raporteista ja kaavoitusohjeista sekä pääkaupunkiseudulle sijoittuvista muistitietoaineistoista. Teoreettisina työkaluina työssä hyödynnetään mm. lapsuuden maantieteen itsenäisen liikkumisen, tarjouman ja tilapolitiikan käsitteitä. Myös modernin lapsuuden käsite on työssä keskeinen. Tutkimusmenetelminä käytetään mm. sisällönanalyysia ja kontekstuaalista lähilukua. Monitieteinen tutkimus asettuu selkeimmin kahdelle tutkimusalalle. Kaupunkisuunnittelun historian kentällä työn keskeinen anti liittyy lapsinäkökulmaan. Tutkimuksen keskiössä ovat lasten kaupunkitilat, kuten pihat, kadut ja kaupunkiluonto, mutta etenkin rakennetut leikkipaikat suunnittelukysymyksinä. Uutta Suomen kontekstissa on myös keskittyminen lapsuuden ympäristöjen normittamisen ja standardoinnin kehitykseen. Samalla työ tarjoaa uuden näkökulman kaupunkisuunnittelun standardoinnista ja sen historiasta käytäviin keskusteluihin. Lapsuuden historian tutkimuskentällä työn keskeisin anti liittyy sen osoittamiseen, että 1900-luvulla nk. modernia lapsuutta rakennettiin konkreettisesti myös kaupunkisuunnittelun alalla. Kaupungin lapsiin liittyvät rakennusohjeet sekä näitä edeltäneet ja niitä seuranneet keskustelut vaikuttivat siihen, missä lapset aikaansa viettivät. Ne muovasivat myös käsityksiä lapsille sopivista ja sopimattomista ympäristöistä. Tutkimuksessa esitetään viisi väitettä. Ensiksikin 1) lasten vuosisadaksi kutsutulla 1900-luvulla lapset nousivat miltei näkymättömästä ryhmästä keskeiseksi ryhmäksi myös kaupunkisuunnittelun alalla. Lisäksi 2) kysymys lapsista kaupunkisuunnittelukysymyksenä muotoutui moniammatillisten neuvottelujen tuloksena. Helsinkiläinen lapsuus suunnittelukysymyksenä on myös 3) toisaalle ohjaamisen historiaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten ei tyypillisesti ajateltu olevan sopivassa paikassa siellä missä he jo olivat – sisäpihoilla, kaduilla tai muilla itse löytämillään paikoilla. Lapsuus kaupunkisuunnittelukysymyksenä kehkeytyi myös 4) osana lähiökehitystä. Tämä tarkoitti lapsille hyvän ympäristön luomista juuri lähiöympäristöihin sopiviksi. Lisäksi 5) lapset kaupunkisuunnittelukysymyksenä muotoutui alisteisena autokeskeisen liikennejärjestelmän kehitykselle.Description
Supervising professor
Kyttä, Marketta, Prof., Aalto-yliopisto, Rakennetun ympäristön laitos, SuomiThesis advisor
Saarikangas, Kirsi, Prof., Helsingin yliopisto, SuomiKeywords
kaupunkisuunnittelu, lapset, lasten itsenäinen liikkuminen, kaupunkihistoria, lapsuuden historia, 1950-luku, 1960-luku, 1970-luku, leikkipuistot, standardit, autoistuminen, urban planning, urban children, children's independent mobility, urban history, history of childhood, 1950s, 1960s, 1970s, playgrounds, standards, motorization
Other note
Parts
-
[Publication 1]: Moll, Veera ja Kuusi, Hanna. 2021. From city streets to suburban woodlands: The urban planning debate on children's needs, and childhood reminiscences, of 1940s-1970s Helsinki. Cambridge University Press. Urban History, vuosikerta 48, numero 1, sivut 125–42. ISSN 0963-9268.
Full text in Acris/Aaltodoc: https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202102021905DOI: 10.1017/S096392681900083X View at publisher
-
[Publication 2]: Moll, Veera ja Nevalainen, Laika. 2018. "Silloin oli ihan normaalia, että lapset kulkivat itsekseen tarhaan ja sieltä kotiin": Muistitietoaineistojen itsenäiset kaupunkilaislapset. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. Elore, vuosikerta 25, numero 2, sivut 33–52. ISSN 1456-3010.
Full text in Acris/Aaltodoc: https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201902251914DOI: 10.30666/elore.77213 View at publisher
-
[Publication 3]: Moll, Veera ja Jouhki, Essi; 2021. Leikin paikka. Rakennettujen leikkiympäristöjen kehitys 1970-luvun Helsingissä. Yhdyskuntasuunnittelun seura ry. Yhdyskuntasuunnittelu, vuosikerta 59, numero 1, sivut 10–32. ISSN 1459-6806.
Full text in Acris/Aaltodoc: https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202111019904DOI: 10.33357/ys.99337 View at publisher
-
[Publication 4]: Moll, Veera 2024. Standardizing play in the century of the car: The building information cards as shapers of the ideal urban childhood in Finland in the 1960s and 1970s. The International Planning History Society, Planning Perspectives, 1–22. ISSN 0266-5433.
DOI: 10.1080/02665433.2024.2352709 View at publisher
- [Publication 5]: Moll, Veera ja Männistö-Funk Tiina. 2024. Courtyards as contested spaces of inner-city childhood in the 1970s Helsinki. Scandinavian Journal of History, toimitettu lehteen 28.7. 2024, 19.9. alkaen status “Out for review”. ISSN: 0346–8755