Pärjäävä minuus – itsekasvatusta kasvattajuuteen

No Thumbnail Available
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Ask about the availability of the thesis by sending email to the Aalto University Learning Centre oppimiskeskus@aalto.fi
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2019 Kallioinen
Date
2019
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Kuvataidekasvatus
Art Education
Language
fi
Pages
77 + 4
Series
Abstract
Tämä maisterin opinnäytetyö käsitteli kuvataidekasvattajan ammati-identiteettiä, joka artografian mukaan sisältää taiteilijan, tutkijan ja opettajan roolit. Tutkielman tavoitteet olivat määritellä tulevan kuvataidekasvattajan ammatinkuvaa ja tuottaa tutkielma ammatti-identiteetin hahmottamisesta. Jokainen taiteilija-tutkija-opettajan rooleista oli osoittautunut kokonaisvaltaiseksi työksi itsessään, vaikka roolien tulisi resonoida keskenään ja vuorovaikutuksessa kuvataidekasvattajan elämän kanssa. Tutkielmassa kysyttiin: Kuinka sovittaa yhteen työ- ja yksityiselämä? Kuinka saada taiteilijuus, opettajuus ja tutkijuus keskenään dialogiin? Missä tilanteissa roolit olivat jo toimineet vuorovaikutuksessa, resonoineet tai integroituneet? Millainen olisi mahdollinen tulevaisuuden ammatinkuva kokemusten perusteella? Tutkielman aineistona olivat tekijän yksittäiset kokemukset kussakin roolissa. Tutkimusmenetelmän, reflektiivisen kirjoittamisen, kehyksenä toimivat Martin Hamptonin reflektiivisen kirjoittamisen malli ja Graham Gibbsin reflektiivinen oppimiskehä. Tutkija-kokemus paljasti auktoriteetin ohjauksen ja työyhteisön kontrollin lisäävän opiskelutehokkuutta ja vapauttavan oppimisvastuuta. Tiukka työtahti vei epämukavuusalueelle, mikä lisäsi luovuutta ja tuotti tietoa. Epämukavuusalueella ja uudessa ympäristössä joutui kohtaamaan sekä jäsentämään itseään. Taiteilija-kokemuksessa taidekasvattajan taidot olivat hyödyksi taideyleisön kohtaamisessa. Taiteilijana oli vaikeaa asettaa rajat työn julkisuuden ja työskentelyyn tarvitun yksityisyyden välille. Yksin työhuoneella kaipasi kollegojen tukea ja kritiikkiä. Opettajakokemuksessa tarvittiin tiedonhankintataitoja ja taiteiljan osaamista. Kokemuksessa oletettiin, että kuvataidekasvattajan on osattava opettaa kuvataidetta kattavasti, jos siihen on virallinen pätevyys. Opetuksen suunnittelun ja opettamisen ohella aika ei riittänyt yksityiselämään tai lepoon. Kokemuksesta ilmeni huoli, että jos kuvataideopettaja ei työskennellyt jatkuvasti, hänellä ei olisi riittävästi opetetusmateriaalia, eikä hän silloin pärjäisi tehtävässään. Kokemuksissa omat odotukset itseltä ja muiden odotukset eivät kohdanneet. Kaikissa kokemuksissa itseltä vaadittiin perusteellista suoritusta. Opettajakokemuksessa myös oppilailta odotettiin säännönmukaista käyttäytymistä heidän henkilökohtaisista haasteistaan huolimatta, sillä opettaja itse oli ollut menestyvä oppilas riippumatta vaikeista kotioloistaan. Kokemusten peilaaminen johti itsekasvatukseen kohti inhimillisyyttä ja minuuden hyväksymistä kokonaisena. Opettajan työ on kohtaamista, jossa opettajan ja opetettavan yhteys löytyy ihmiseksi kasvamisessa. Ihmisyyttään tavoittanut opettaja on riittävä auttamaan oppilaita, jotka vielä opettelevat olemaan ihmisiksi. Itsekasvatus osoittaa pedagogista rakkautta, joka tähtää omaan ja muiden ihmisyyden kasvuun.

This Master's thesis renders the professional identity of an art educator, which according to a/r/tography, includes the roles of an artist, researcher and teacher. Each of the roles in itself is a comprehensive practice, but for a visual arts educator they should resonate with each other and form a living inquiry into the art educator’s private life. The objectives are to define the professional concept of a future art educator and to produce a study that perceives professional identity. The data for this reflective paper has been an individual personal experience in each role of artist, researcher and teacher. The research methods used as a framework for the reflective thinking and writing were Martin Hampton's Reflective Writing Model and Graham Gibb's Reflective Learning Cycle. The research questions were: How to combine work and private life? How to engage the artist’s, researcher’s and teacher’s roles in a dialogue? In which situations have these roles already interacted, resonated or integrated? What could be the potential future professional concept of an art educator based on these experiences? The author’s experience as a student-researcher revealed that strict authority guidelines and peer pressure increased student efficiency and released learning responsibility. The heavy workload led out of the comfort zone and this increased creativity and produced knowledge. Out of the comfort zone and in an unfamiliar environment one has to face and parse oneself. In the artist experience, the skills of an art educator were useful when meeting the audience. As an artist, it was difficult to set boundaries between the publicity and the privacy needed to do the art. When working alone in the studio, colleagues’ support and advice were missed. The teacher experience required research work and practical know-how of the artist. In the experience, it was assumed that an art educator should be able to teach visual art comprehensively when officially qualified. Along with the lesson planning and teaching, there was not enough time for other activities or rest. The experience demonstrated that if the art teacher did not work all the time, there would not be enough lesson material and the teacher would not succeed in the job. In the artist-researcher-teacher experiences one’s expectations for oneself and the expectations of others did not meet. The author required a comprehensive performance from herself in all the roles. As a teacher the author also expected regular behavior from the students regardless of their personal challenges, as the teacher herself had been a successful student despite her adverse childhood conditions. Reflecting on experience in each role of artist, researcher and teacher has led to self-education towards finding humanity and accepting one’s entire self. An educators' work is confluence through the connection of shared humanity. A teacher who has reached her humanity and self is ready to help students who are still learning the same process. Self-education is a part of pedagogical love which nurtures one's own and another's growth.
Description
Supervisor
Kallio-Tavin, Mira
Thesis advisor
Pusa, Tiina
Keywords
identiteetti, kuvataidekasvatus, reflektointi, itsekasvatus, opettajuus, pedagoginen rakkaus, ihmisyys, taiteilija-tutkija-opettaja
Other note
Citation