Helsinginkatu 34 - A Plan for Adaptive Reuse

Abstract

Diplomityöni tutkii Helsinginkatu 34:n tulevaa käyttöä. Suunnitelma perustuu Valtion kiinteistölaitoksen tilaamaan kohteen kehittämissuunnitelmaan. Diplomityöhöni valitsin tarkemmin tutkittavaksi perustelluimman vaihtoehdon kehittämissuunnitelman kolmesta vaihtoehdosta.

1959 osin talkootöinä valmistunut kiinteistö on suurimmalta osin alkuperäisessä käytössään käsityönopettajien koulutusrakennuksena. Rakennus vapautuu, kun Helsingin yliopiston rakennemuutoksen myötä opetus siirtyy Viikkiin arviolta vuonna 2003.

Kookas rakennus sijaitsee Helsinginkadun kauppakadun päätteessä Tauno Palon puiston naapurina. Sen rooli kaupungin elämässä on sijainnista huolimatta huomaamaton, rakennus näyttäisi unohtuneen käyttämättömänä paikalleen. Tätä korostavat likaisuus, kadulle päin sulkeutunut ulkomuoto ja vähäinen ihmisliikenne. Rakennus näyttää istuvan epämukavasti paikallaan. Rakennusosat liittyvät toisiinsa kömpelösti ja sisäänkäyntien hierarkia on nurinkurinen. Rakennus on yliopiston laimean kunnostusinnon ja ahkeran talonmiehen ansiosta säilynyt hyvin alkuperäisessä asussaan. Sisällä on käytetty säästäväisen rakennusbudjetin mukaisia rakennusaineita muutamia ensimmäisen kerroksen kohtia lukuun ottamatta. 50-luvun henki ei näy kovin voimakkaana sisätiloissa.

Työssäni olen päätynyt sijoittamaan vanhaan koulurakennukseen opiskelija-asuntolan, joka toimii kesähotellina. Painavina syinä ratkaisuun olivat rakennuksen säilyminen opiskelijoiden käytössä, kaavoittajan tavoitteet alueen kehittämisessä, tilojen soveltuvuus ja vastaavuus tämän päivän yhteiskunnallisiin tarpeisiin.

Periaatteena muutoksissa on ollut jättää vanha rakennus tunnistettavaksi uusien kerroksien alle. Istuvuutta kaupunkikuvaan on kohennettu tuomalla ensimmäiseen kerrokseen julkisia tiloja ja selkiyttämällä liikennehierarkiaa lisärakennusosin.