aalto1 untyped-item.component.html
Jokaiselle meistä surulla on eri nimi, Muistolehdot, Kalevankankaan hautausmaan vanhan muistolehdon suunnitelma
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Location:
Authors
Suni, Katja
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
104
Series
Abstract
Moderni tuhkahautaus on maailmanlaajuisesti ja erityisesti Pohjoismaissa jatkuvasti yleistyvä hautaustapa. Suomessa ensimmäinen tuhkahautaus tapahtui jo 1800-luvun lopulla, mutta se yleistyi vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen. Aluksi uurnat haudattiin pääsääntöisesti vanhoihin sukuhautoihin, mutta vähitellen tuli tarpeelliseksi suunnitella ja rakentaa hautausmaille ainoastaan tuhkien hautaamiseen tarkoitettuja hauta-alueita. Hautauskulttuurin ja muistamisen tapojen muuttuessa myös tuhkahautausten tavat ovat muuttuneet ja hautausmailla se on johtanut puolianonyymien ja anonyymien yhteishauta-alueiden suosioon.
Tämän työn ohjaavina kysymyksinä ovat: mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tuhkahautaukseen tarkoitettujen yhteishauta-alueiden syntymiseen ja siihen, millaisia niistä on muodostunut ja miten ne ovat muokanneet hautausmaiden rakennetta ja maisemaa. Erityi-sesti työssä keskitytään muistolehtoihin. Suunnitelmaosassa ohjaavana kysymyksenä on miten Tampereella sijaitsevan Kalevankankaan vanhasta muistolehdosta voi suunnittelun keinoin tehdä arvokkaan, muistamista ja surun ilmaisua tukevan paikan huomioiden paikan historia.
Aihetta käsitellään kirjallisella tutkielmaosuudella ja suunnitelmaosuudella, jossa laaditaan suunnitelma Kalevankankaan vanhasta muistolehdosta, jota ollaan ottamassa uudelleen käyttöön. Tutkielmaosuudessa selvitetään millaisia muutoksia tuhkahautauksen ja erityisesti yhteishauta-alueille hautaamisen yleistyminen on tuonut hautausmaiden rakenteeseen ja maisemaan. Aiheeseen perehdytään myös kolmen esimerkkikohteen kautta, Maunulan uurnalehdon, Turun hautausmaan laajennusosan ja Malmön itäisen hautausmaan. Erityisesti keskitytään kohteissa sijaitseviin muistolehtoihin. Teoriaosuuden jälkeen esitellään Kalevankankaan hautausmaa ja lopuksi esitetään suunnitelma Kalevankankaan vanhasta muistolehdosta.
Suunnitelman taustoittavana teemana on tuoda historialliseen ja kulttuuriperinnöltään arvokkaaseen kohteeseen uusi ajallinen kerrostuma, jossa huomioidaan hautausmaille merkittävät henkiset arvot ja niiden ilmenemistavat. Suunnitelmassa esitetään keinoksi ajattomuuden, iäisyyden ja elämän jatkumisen symboliikan esiintuomista ja eri aistein tapahtuvaa lohdun kokemusta tilassa. Suunnittelukohteen ajalliset kerrostumat ilmaisevat osaltaan näitä teemoja; säilytettävät rakenteet ja kasvillisuus kertovat menneestä ja suunnitellut, uudet rakenteet lisäävät tilaan oman kerroksensa. Erityisesti menetyksen hetkellä usko elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen tuo lohtua ja maisema-arkkitehtuuri voi osaltaan mahdollistaa sille ja surun ja kaipauksen ilmaisulle arvokkaan tilan huomioiden paikan historiallinen arvo.
Modern cremation is an increasingly common method of burial worldwide and especially in the Nordic countries. In Finland, the first cremation took place at the end of the 19th century, but it did not become more common until the middle of the 20th century. Initially, the urns were mainly buried in old family graves, but gradually it became necessary to plan and build burial grounds on cemeteries only for the burial of ashes. As the culture of burial and the customs of remembrance have changed, the customs of cremation have also changed and in cemeteries it has led to the popularity of semi-anonymous and ano-nymous communal burial areas.
The guiding questions of this work are: what factors have contributed to the emergence of common burial grounds for cremation and what they have become and how they have shaped the structure and landscape of cemeteries. In particular, the work focuses on memorial groves. The guiding question in the plan section is how to make the old Kale-vankangas memorial grove in Tampere a valuable place by design, supporting memory and the expression of grief, taking into account the history of the place.
The topic will be covered in a written thesis section and a plan section, in which a plan will be drawn up for the old Kalevankangas memorial grove, which is about to be re-introduced. The thesis section examines what kind of changes the proliferation of crema-tion, and especially burial in common grave areas, has brought to the structure and landscape of cemeteries. The topic is also explored through three examples, the Maunu-la Urn Cemetery, the extension of Turku Cemetery and Malmö Eastern Cemetery. In par-ticular, the focus is on the memorial groves in the sites. After the theory section, the Kale-vankangas Cemetery will be presented and finally a plan for the Kalevankangas old memorial grove presented.
The underlying theme of the plan is to bring a new temporal layer to a site of historical and cultural heritage, which takes into account the significant spiritual values of cemete-ries and their manifestations. The plan proposes as a means of bringing out the symbo-lism of timelessness, eternity and the continuation of life, and the experience of comfort with different senses in the space. The temporal strata of the design object contribute to these themes; the structures and vegetation to be preserved tell of the past and the plan-ned, new structures add their own layer to the space. Especially in the moment of loss, faith in the continuation of life after death brings comfort. Landscape architecture can contribute to the expression of sorrow and longing a valuable space, taking into account the historical value of the site.