aalto1 untyped-item.component.html
Sakraalirakennusten tilakokemuksen ja hengen säilyttäminen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
32
Series
Abstract
Suomessa meneillään olevan purkuaallon myötä myös kirkkorakennukset ovat vaarassa ja monen kulttuurihistoriallisesti merkittävän rakennuksen tulevaisuus on epävarma. Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän jatkuva lasku on vähentänyt kirkollisten rakennusten käyttöä ja seurakuntien tuloja, mikä vaikeuttaa tyhjilleen jääneiden rakennusten ylläpitoa ja lisää niiden riskiä joutua purkupäätöksen kohteeksi. Olemassa olevan rakennuskannan purkaminen on yksi ajankohtaisimmista rakentamiseen liittyvistä kysymyksistä. Purkupäätökset ovat herättäneet paljon julkista keskustelua ja vastustusta. Vaikka kirkollisen toiminnan suosio on vähentynyt, pidetään kirkkorakennuksia edelleen tärkeänä osana kulttuuriperintöä. Käyttötarkoituksen muutos tarjoaa mahdollisuuden säilyttää rakennukset, joille ei enää ole alkuperäistä käyttöä antaen niille uuden elämän.
Tämä kandidaatintyö selvittää, miten sakraalirakennuksen tilakokemus muuttuu ja miten se voidaan säilyttää käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä. Tutkielmassa keskitytään erityisesti arkkitehtonisten piirteiden, kuten tilan korkeuden, valaistuksen ja muodon muutoksiin sekä siihen, miten nämä muutokset vaikuttavat alkuperäisen tilakokemuksen säilymiseen. Kandidaatintutkielma on toteutettu osittain kirjallisuuskatsauksena, jossa käsittelen kirkkojen uudelleenkäyttöä Suomessa sekä Euroopassa. Lisäksi Vuohijärven kirkon tapaustutkimuksen kautta arvioidaan, onko rakennus on säilyttänyt autenttisuutensa ja integriteettinsä uusiokäytön myötä.
Tutkimus osoitti, että kirkollisen rakennuksen muutos on yleisesti haasteellinen ja monitulkintainen prosessi, jota kannattaa aina lähestyä jokaisen rakennuksen yksilöllisiä erityispiirteitä huomioiden. Kohteen arvot täytyy tunnistaa ja on tarkasteltava, mitä on säilytettävä ja mikä kestää muuttamista. Arvoja on otettava huomioon ainakin hengellisestä, toiminnallisesta, taloudellisesta ja kulttuuriperinnön säilymisen näkökulmasta. Näin voidaan varmistaa, että rakennuksen suhde ympäristöön ja sen arkkitehtoninen identiteetti säilyvät.
Lisäksi työssä havaittiin, että onnistunut käyttötarkoituksen muutos edellyttää uuden toiminnon yhteensopivuutta kirkkojen erityisen typologian kanssa, jolloin uuden funktion vaatimat muutokset ovat mahdollisimman vähäisiä. Uuden toiminnan valitsemisessa on myös aina lähdettävä liikkeelle rakennuksen ehdoilla eikä toisinpäin. Kirkkotilan arkkitehtoniset ominaisuudet kuten tilan korkeus, muoto ja valaistus on säilytettävä muutostoimien yhteydessä, jotta rakennuksen identiteetti ja tilakokemus säilyvät.
Jatkotutkimuksena olisi aiheellista kartoittaa lisää monipuolisia ratkaisuja tyhjenevien kirkkojen uusiokäyttöön sekä kehittää siihen ohjeita ja suosituksia.