The potential effects of low energy buildings on the Finnish national ekonomy

Abstract

Rakennuksissa kulutetaan kolmasosa maailman energiasta. Suomessa 31 % primäärienergiasta kuluu rakennuksissa, 22 % lämmitykseen. Rakennusten energiatehokkuudessa on kuitenkin huomattavasti parantamisen varaa. VTT:n arvion mukaan muutaman prosentin lisäys rakennuskustannuksissa mahdollistaa lämmitysenergian kulutuksen puolittamisen. Näin ollen rakennukset tarjoavat houkuttelevan mahdollisuuden säästää energiaa ja siten vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Tässä diplomityössä arvioidaan rakennusten energiatehokkuuden parantamisen kansantaloudellisia vaikutuksia. Lähtökohtana on kaksi eri skenaariota erilaisilla investointitasoilla energiatehokkuuden parantamiseen. Molemmille on esitetty tilojen lämmityksen energiankulutusarviot perustuen rakennuskantaa koskeville tilastotiedoille ja ennusteille. Skenaarioiden pohjalta tehtiin taloudelliset mallinnukset seurausten arvioimiseksi energiasektorilla sekä koko kansantaloudessa.

Tulokset osoittavat, että varsin pieni muutaman prosentin lisäys uudis- ja korjausrakentamisen investoinneissa voi alentaa primäärienergian kulutusta 3.8-5.3 % vuoteen 2020 mennessä ja 4.7-6.8 % vuoteen 2050 mennessä verrattuna perusuraan. Toimenpiteiden seurauksena on odotettavissa lyhytkestoinen lievä BKT:n ja työllisyyden pudotus, mutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä vaikutukset molempiin ovat positiivisia. Rebound-efektin eli energiansäästöjen kumoutumisen dynaamisten vaikutusten vuoksi arvioidaan osuvan OECD-maissa tyypilliseen vaihteluväliin, siis alle 60 prosenttiin energian säästöstä. Lisäksi on odotettavissa, että haitalliset päästöt ja siten energian tuotannon ulkoiskustannukset pienenevät merkittävästi. Kaikkiaan toimenpiteiden arvioidaan synnyttävän selkeän nettohyödyn.

Tämän diplomityön perusteella rakennusten energiatehokkuuden parantaminen näyttäytyy sekä taloudellisesti kannattavana että tehokkaana tapana säästää energiaa. Syntyvät investointikustannukset pysyvät hyväksyttävällä tasolla. Lisäksi tulokset osoittavat, että energiasektori kykenee sopeutumaan kysynnän muutoksiin varsin ongelmattomasti huomattavimman vaikutuksen ollessa yleisesti ottaen pienemmän tarpeen uudelle energiantuotantokapasiteetille.