Use of Lasers in Plasma Diagnostics
| dc.contributor | Aalto-yliopisto | fi |
| dc.contributor | Aalto University | en |
| dc.contributor.advisor | Salomaa, Rainer | |
| dc.contributor.author | Daavittila, Antti | |
| dc.contributor.department | Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto | fi |
| dc.contributor.school | Teknillinen korkeakoulu | fi |
| dc.contributor.school | Helsinki University of Technology | en |
| dc.contributor.supervisor | Salomaa, Rainer | |
| dc.date.accessioned | 2020-12-03T20:08:15Z | |
| dc.date.available | 2020-12-03T20:08:15Z | |
| dc.date.issued | 1996 | |
| dc.description.abstract | Työn kirjallisessa osassa perehdyttiin laserin käyttöön plasmadiagnostiikassa. Plasmadiagnostiikan takoituksena on plasman fysikaalisten ominaisnuksien selvittäminen. Näiden ominaisuuksien tunteminen on tärkeää kehitettäessä toimivaa fuusioreaktoria. Laseria käytetäan diagnostiikassa nykyisin lähinnä kahteen tarkoitukseen: elektronilämpötilan ja -tiheyden mittaamiseen Thomson-sironnan avulla sekä epäpuhtausatomien tiheyden mittaamiseen laserilla indusoidulla fluoresenssilla. Työn varsinaisena tarkoituisena oli tutkia mahdollisuutta kavttää lähiresonanttiin Rayleigh-sirontaan perustuvaa menetelmää, jolla voitaisiin korvata fluoresenssimenetelmä atomitiheyksien mittaamisessa. Ideana on, etta laser viritetään tutkittavan atomin resonanssin ulkopnolelle, jolloin vältetään fluoresenssimenetelmässä ilmenevät vaikeudet: voimakas taustasäteily ja sekä laservalon että tutkittavan, sironneen valon absorptio. Toisaalta aallonpituuden täytyy olla riittävän lähellä resonanssia, jotta signaali olisi riittävän suuri. Työn kokeellisessa osuudessa mitattiin laserilla indusoitua fluoresenssia ja lähiresonanttia Rayleigh-sirontaa litiumatomisuihkusta tyhjössä, minkä perusteella esitettiin arvio litiumatomitiheydelle. Lisäksi yritettiin mitata lähiresonanttia Rayleigh-sirontaa induktiivisesti kytketystä plasmasoihdusta. Tamä ei kuitenkaan onnistunut hajavalon aiheuttamasta voimakkaasta taustasäteilystä johtuen. Sen sijaan laserilla indusoitu fluoresenssi havaittiin myos plasmassa. Aikaisemmissa mittauksissa litiumin atomisoinnissa oli vaikeuksia, jotka johtuivat litiumin voimakkaasta reagoimisesta käytetyn grafiittiupokkaan kanssa. Tässä työssä nämä hankaluudet vältettiin asettamalla grafiittiupokkaan sisälle teräsvuoraus, joka esti litiumin kontaktin grafiitin kanssa. Mittauksissa havaittiin yllättävän voimakas fluoresenssisignaali suurillakin laserin sivuunvirityksillä. Tämän osoitettiin johtuvan käytetyn laserin emissiosta varsinaisen viivan ulkopuolella. | fi |
| dc.format.extent | 59 | |
| dc.identifier.uri | https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/84524 | |
| dc.identifier.urn | URN:NBN:fi:aalto-2020120343362 | |
| dc.language.iso | fi | en |
| dc.programme.major | Ydin- ja energiatekniikka | fi |
| dc.programme.mcode | Tfy-56 | fi |
| dc.rights.accesslevel | closedAccess | |
| dc.title | Use of Lasers in Plasma Diagnostics | en |
| dc.title | Laserin käyttö plasmadiagnostiikassa | fi |
| dc.type.okm | G2 Pro gradu, diplomityö | |
| dc.type.ontasot | Master's thesis | en |
| dc.type.ontasot | Pro gradu -tutkielma | fi |
| dc.type.publication | masterThesis | |
| local.aalto.digiauth | ask | |
| local.aalto.digifolder | Aalto_38401 | |
| local.aalto.idinssi | 11659 | |
| local.aalto.openaccess | no |
