The enzymatic hydrolysis of the proteins in the membrane reactor

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorTossavainen, Olli
dc.contributor.advisorHarju, Matti
dc.contributor.authorKallioinen, Harri
dc.contributor.departmentKemian tekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorMarkkanen, Pertti
dc.date.accessioned2020-12-03T20:37:33Z
dc.date.available2020-12-03T20:37:33Z
dc.date.issued1997
dc.description.abstractTässä työssä pyrittiin tuottamaan membraanireaktorilla heraproteiineista heraproteiinihydrolysaattia, jonka hydrolyysiasteen pitäisi olla yli 45 % ja beta-laktoglobuliinijäämän pitoisuuden kuiva-aineessa alle 0,05 µgg[-1]. Myös tuotteen kitkeryyttä piti välttää. Tällaista hydrolysaattia voitaisiin käyttää lehmänmaitoproteiiniallergiasta kärsivien lasten äidinmaitokorvikkeissa. Membraanireaktorikokeet tehtiin kahdessa vaiheessa. Ne aloitettiin panoshydrolyysinä, jonka jälkeen siirryttiin jatkuvatoimiseen vaiheeseen (membraanireaktorivaihe). Membraanireaktorikokeilla tutkittiin lämpötilan, kierrätysnopeuden, sekundäärikalvon, panoshydrolyysivaiheen pituuden, substraatin, membraanin ja käytettyjen entsyymien vaikutusta tuotteeseen sekä prosessin stabiilisuuteen. Reaktoritilavuus oli kokeiden alussa 1 dm[3]. Membraanireaktorin ultrasuodatusyksikkönä käytettiin Mini-Lab 10 -laitteistoa, jonka kalvopinta-ala on 0,0336 m[3]. Permeaattivuo ja syöttövuo (0,2 dm[3]h[-1]) pidettiin samana kokeiden ajan säätämällä painetta ultrasuodatusyksikössä. Lisäksi tutkittiin membraanireaktorin mikrobiologista stabiilisuutta ja mahdollisuutta käyttää vetyperoksidia mikrobien kasvua estävänä aineena. Toimivimmaksi osoittautui ratkaisu, jossa hydrolyysilämpötila oli 50 °C, ja kierrätysnopeus ultrasuodatusyksikössä n. 0,07 dm[3]s[-1]. Sopivaksi panoshydrolyysivaiheen kestoksi osoittautui 1 h. Toimivaksi entsyymikombinaatioksi todettiin pankreatiinin (E/S = 0,04), Flavourzymen (E/S = 0,02) ja Alcalase 0.6L:n (E/S = 0,06) yhtäaikainen käyttö. Membraanina käytettiin tällöin polyeetterisulfonikalvoa, jonka cut-off-arvo oli 5000 Da. Tärkeäksi osoittautui sekundäärikalvon luominen kalvolle ennen membraanireaktorivaiheen aloitusta. Kokeissa mikrobien kasvun todettiin olevan voimakasta membraanireaktorissa ja vetyperoksidin olevan soveltumatonta niiden kasvun estoon. Tutkimusten perusteella osoittautui teknisesti mahdolliseksi tuottaa allergeenisyydeltään alhaista heraproteiinihydrolysaattia membraanireaktorilla. Heraproteiinihydrolysaatti täytti WHO/FAO:n asettamat vaatimukset välttämättömien aminohappojen suhteen, beta-laktoglobuliinipitoisuus oli kuiva-aineessa alle 0,03 ,µgg[-1] ja kaikki peptidit olivat kooltaan alle 3600 Da.fi
dc.format.extent118
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/85062
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120343900
dc.language.isofien
dc.programme.majorBiotekniikkafi
dc.programme.mcodeKem-70fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.titleThe enzymatic hydrolysis of the proteins in the membrane reactoren
dc.titleProteiinien entsymaattinen hydrolyysi membraanireaktorillafi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_15067
local.aalto.idinssi12261
local.aalto.openaccessno

Files