Paranoian palaset – Fragmentteja epäilevästä mielestä

Abstract

Tämä opinnäyte käsittelee paranoiaa niin henkisenä kuin kulttuurisena ilmiönä.

Paranoia on usein ymmärretty yksilöllisenä psykopatologisena terminä, tai sitä on käytetty puhekielessä kuvaamaan poliittisia näkemyksiä. Käsilläoleva työ pyrkii hyödyntämään paranoian kartoittamattomia ulottuvuuksia ja tuomaan tästä saatuja hedelmiä kulttuurintutkimuksen ja taiteilijoiden piiriin.

Tutkimuskysymys on: millä tavoin paranoia esiintyy eri kulttuurin alueilla? Koska on kuitenkin mahdotonta tutkia paranoiaa analyyttisena, fyysiseen maailmaan referoivana terminä, voidaan tutkimuskysymys uudelleenmuotoilla käytäntöön sopivaksi seuraavasti: kuinka paranoia voi perustellusti ilmetä eri kulttuurin alueilla?

Työ vastaa laajuutensa puitteissa kysymyksiin paranoian suhteesta mm. filosofiseen kontem- plaatioon, poliittiseen toimintaan, sankarimyytteihin ja teknologiseen edistysuskoon. Tutkimus- metodi omaa vahvoja piirteitä hermeneuttisesta menetelmästä. Koska paranoian tutkimusta on kuitenkin mahdotonta erottaa tutkijan (tai lukijan) omasta kriittisestä epäilevyydestä, hyödynnetään tätäkin ilmiötä itse tutkimusmetodissa.

The master’s thesis at hand focuses on examining paranoia as both a mental and a cultural phenomenon.

Paranoia is usually understood as a clinical term regarding an individual, or it has been used colloquially to describe certain political views. This thesis aims to utilize the concept of paranoia in ways that help bring it closer to the field of cultural studies and artistic thinking.

The main research question is: how does paranoia manifest itself in different areas of culture? However, since it is meaningless to view paranoia as an analytical term that would have a referent in the physical world, the research question can be rephrased as: how can paranoia, with good reason, be perceived as a phenomenon in different areas of culture?

The work answers, within the confines of its scope, questions regarding the relation of paranoia to e.g. philosophical contemplation, political action, myths of heroism and to the concept of technological progress. Methodologically, the study leans heavily towards hermeneutics. Also, since it’s impossible to differentiate between the study of paranoia and the contemplative, critical sus- picion of the researcher (and the reader) himself, this fact is also taken into account by utilizing it methodologically.