Fusing intuited atmosphere and empathy into the architectural design process
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2019
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
170
Series
Abstract
This thesis attempts to discern characteristics of the interplay of atmosphere and empathy within the imagination of an architect during the architectural design stage. This interaction, and the respective genealogies of the subjects (along with their definitions), are discussed from a phenomenological viewpoint, emphasizing embodied consciousness as the basis of human perception. The research featured herein is an interview study, conducted primarily via Internet phone calls, and questioning 9 accomplished architects from the Nordic countries (Juhani Pallasmaa, Juha Leiviskä, and Johan Celsing), Switzerland (Adam Caruso and Emanuel Christ), and the United States of America (Billie Tsien and Tod Williams, Rick Joy, and Steven Holl). The conclusions of the study are based on findings from these interviews, with research data interpreted through a cyclical, hermeneutic process, which focuses not only on the words of the interviewees but their implied feelings, and thus, meanings. The interviewees connect the creation of atmosphere to a wide variety of aspects within the architectural design process that all constitute what they consider to be “a good design process.” Most believe in the importance of the phenomenon of atmosphere as a subconscious influencer but think that it cannot be approached directly, lest it be damaged. Some architects, however, have a more analytical and confrontational methodology for working with atmosphere, which stands in opposition to the above. The interviewees relate empathy to a perceptual sensitivity toward the various other influencers in the design process (e.g. clients, the site, states and municipalities, etc.), seeing empathy as essential to a good design process. This notion is, however, challenged by an architect’s need to internalize these influencers, tying their demands to the designer’s personal aspirations and subconscious capacity to project themselves into their designs. The original term for empathy — the German “Einfühlung” — is therefore expanded in its contemporary meaning here to include the ability to project oneself into a given environment, whether imagined or physically extant. Thus, it is concluded that this term serves to effectively represent what happens in the architectural design. The combination of the study findings and background research suggest an interplay between atmosphere and empathy during not just the intuited design process but also upon the completion of a building. The two subjects (atmosphere and empathy) can thus be seen to operate in a similar capacity as “in-between” phenomena, or relations which connect people to other people as well as objects. Within the imagination of the architect, then, it is their empathic connection to their work (Einfühlung) that is the primary phenomenal process employed by the creator of their intuited world; whereas upon the completion of a building or project, it is atmosphere that becomes the primary phenomenon, subsuming all people and objects within its zone of influence.Tämä diplomityö pyrkii selvittämään tunnelman ja empatian vuorovaikutuksen ominaisuuksia arkkitehdin mielikuvituksessa rakennussuunnittelutyön aikana. Tätä vuorovaikutussuhdetta, ja käsitteiden historiaa sekä merkityksiä, käsitellään fenomenologisesta näkökulmasta, korostaen kehollista tietoisuutta ihmisen havainnointikyvyn lähtökohtana. Työssä esiintyvä tutkimustyö käsittää haastattelututkimuksen, joka toteutettiin pitkälti Internet-puheluina. Haastateltavat henkilöt olivat yhdeksän kokenutta arkkitehtiä kolmelta eri alueelta: Pohjoismaista (Juhani Pallasmaa, Juha Leiviskä ja Johan Celsing), Sveitsistä (Adam Caruso ja Emanuel Christ) ja Yhdysvalloista (Billie Tsien, Tod Williams, Rick Joy ja Steven Holl). Tutkimuksen päätelmät perustuivat haastatteluissa tehtyihin havaintoihin, joita tulkittiin jaksottaisen, hermeneuttisen prosessin kautta. Tämä menetelmä keskittyi haastateltavien puheen lisäksi myös tulkintoihin heidän keskustelujen aikaisista tunteistaan, pyrkien selvittämään heidän sanojensa todellisia merkityksiä. Haastateltavat yhdistävät tunnelman luomisen lukuisiin muihin arkkitehtonisen suunnitteluprosessin tekijöihin, jotka yhdessä käsittävät heidän ymmärryksensä mukaisen “hyvän suunnitteluprosessin.” Monet heistä uskovat tunnelman ilmiön tärkeyteen alitajuisena vaikuttimena, mutta pitävät merkityksellisenä, ettei sitä lähestytä suoraan, jotta vältytään sen vahingoittumiselta Jotkut arkkitehdeistä toimivat kuitenkin toisin, kohdaten tunnelman suoran ja analyyttisen menettelytavan avulla. Haastateltavat yhdistävät empatian havainnointikyvyn herkkyyteen suunnitteluprosessissa, pitäen sitä edellytyksenä “hyvälle suunnitteluprosessille” ja kyvylle tulkita eri tahojen (muun muassa asiakkaan, tontin tai kunnan) vaikutusta siihen. Tätä ajatusta haastaa kuitenkin arkkitehtien tarve sisäistää edellä mainitut vaikuttajat, jolloin näiden vaatimukset kietoutuvat suunnittelijoiden henkilökohtaisiin tavoitteisiin ja alitajuiseen kykyyn projisoida itsensä omaan työhönsä. Empatian alkuperäinen saksankielinen termi “Einfühlung” otetaan tämän johdosta käyttöön empatian nykymerkityksen laajennuksena, jotta ilmiön käsitteleminen työssä saadaan sisältämään ihmisen kyvyn projisoida itsensä omaan ympäristöönsä — oli se sitten kuviteltu tai fyysisesti todellinen. Tämän seurauksena termin päätellään kuvaavan efektiivisesti arkkitehtonisen suunnitteluprosessin tiettyä tapahtumaa. Tutkimuspäätelmien ja taustatutkimuksen yhdistäminen viittaa vuorovaikutukseen tunnelman ja empatian välillä intuitiivisen suunnitteluprosessin lisäksi myös silloin, kun rakennus on valmistunut. Tutkimuskohteiden (tunnelman ja empatian) voidaan katsoa vaikuttavan samankaltaisesti “väli-ilmiöinä”, yhdistäen ihmisiä ihmisiin ja esineisiin. Täten, empaattinen suhde omaan työhön (Einfühlung) toimii arkkitehdin mielikuvituksessa hänen käyttämänään pääasiallisena fenomenaalisena prosessina, mutta työn valmistuttua rakennukseksi, tunnelma ottaa tämän ensisijaisen roolin, ja sisällyttää vaikutuspiiriinsä kaikki sen alaisuudessa olevat ihmiset ja esineet.Description
Supervisor
Sanaksenaho, PirjoThesis advisor
Laaksonen, EsaPallasmaa, Juhani
Keywords
architecture, design, process, atmosphere, empathy, phenomenology, interview
