Monimuotoinen ja -hyötyinen kaupunkivihreä Vantaan tiivistyvillä alueilla - ohjeita suunnitteluun ja esimerkkisuunnitelma
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2024
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin maisteriohjelma
Language
fi
Pages
62 + 7
Series
Abstract
Kasvavilla kaupunkiseuduilla pyritään tiivistämään kaupunkirakennetta sen hajautumisen välttämiseksi, mikä tapahtuu usein kaupunkiluonnon kustannuksella viheralueiden pirstoutuessa ja säilyvien alueiden käyttöpaineen kasvaessa, toiminnan uhatessa luonnon monimuotoisuutta. Tiiviit kaupunkiympäristöt voivat kuitenkin avata myös uusia mahdollisuuksia kaupunkiluonnon kehittämiseen, kunhan tietoa, halua ja oikeanlaisia työkaluja on saatavilla. Rajallisen kaupunkitilan ja kasvillisuuden yhteensovitus ei kuitenkaan aina ole helppoa, koska tilasta kilpailee useita tahoja, ja sen käyttötarkoitus määräytyy usein taloudellisen hyödyn mukaan. Monihyötyisen viherrakenteen laajamittainen käyttöönotto voisi auttaa ratkaisemaan kaupunkirakentamisen ongelmia ja varautumaan tulevaisuuden ennakoimattomiin muutoksiin, joita ilmastonmuutos ja luontokato tuovat mukanaan. Tämä onnistuu parhaiten, kun tarvittavat edellytykset luodaan jo kaavoitusvaiheessa, sillä monet ratkaisut ovat vaikeita toteuttaa jälkikäteen. Viherrakenteen hyötyjen tunteminen voisi helpottaa niiden vertailua perinteisiin teknisiin ratkaisuihin. Tämän diplomityön tarkoituksena on tutkia, miten kaupunkien viherrakennetta voidaan tukea lisäämällä kaupunkivihreää tiiviiseen kaupunkirakenteeseen luontoviisaasti, eli luonnon monimuotoisuusarvoja vaalien ja kehittäen. Työ on toteutettu haastattelututkimuksena, jossa tarkastellaan kaupunkivihreän suunnittelua tiiviillä kaupunkialueella eri tehtävissä toimivien kaupunkisuunnittelun ammattilaisten kokemusten kautta. Tavoitteena on selvittää Vantaalla yleisten alueiden suunnitteluun osallistuvien asiantuntijoiden näkemyksiä kaupunkivihreän tärkeydestä, sen suunnittelun haasteista kilpailussa tilassa sekä pohtia kaupunkiluonnon kehittämismahdollisuuksia asemakaavoituksen, katu- ja viheralueiden suunnittelun rajapinnassa. Työn aineisto koostuu kahdeksasta teemahaastattelusta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen temaattisen analyysin avulla. Analyysin tulosten perusteella laadittiin neljä suunnitteluperiaatteista koostuvaa ohjekorttia asemakaavoituksen yleisten alueiden vihersuunnittelun käyttöön. Korttien aiheet ovat (1) paikallisen luonnon vaaliminen ja luontotiedon kartoittaminen, (2) yleisten alueiden viherrakenteen tavoitetila ja kokonaisuuden hallinta kaavaprosessissa, (3) kaupunkivihreän lisätilan mitoittaminen sekä (4) kunnossapidon huomioivat suunnitteluratkaisut. Periaatteiden jalkauttamista kokeiltiin jokaisen kortin lopuksi Aviapoliksen suuralueen kaupunginosan Huberilan kaava-alueella. Huomioimalla kasvillisuuden tarpeet jo varhaisessa suunnitteluvaiheessa, kehittämällä yhteistyötä erityisesti ylläpidon kanssa ja lisäämällä organisaation sisäistä ymmärrystä viherrakenteen hyödyistä, voidaan monihyötyisiä kaupunkivihreän ratkaisuja toteuttaa tiiviissä kaupunkiympäristössä tehokkaammin. Monihyötyiset ratkaisut edellyttävät perinteisen, intensiivisesti hoidetun kaupunkiluonnon kyseenalaistamista ja hallitun hoitamattomuuden sallimista, kun suinkin mahdollista. Runsas ja luonnontilaisesti kasvava kasvillisuus synnyttää monimuotoisempaa kaupunkiluontoa, joka lisää ekosysteemien sopeutumis- ja palautumiskykyä sekä auttaa varautumaan ilmastonmuutokseen.In growing urban areas, the focus is on densifying urban development to prevent sprawl, which often comes at the expense of urban nature. This results in fragmented green spaces and increased pressure on remaining areas, threatening biodiversity. However, dense urban environments can also present new opportunities for enhancing urban nature, provided that the right knowledge, willingness, and tools are available. Integrating limited urban space with vegetation is not always easy due to competing interests and the fact that space usage often prioritizes economic gain. Large-scale adoption of multifunctional green infrastructure could help address urban development issues and prepare for unforeseen changes due to climate change and biodiversity loss. This is most effectively achieved when the necessary conditions are established during the planning phase, as many solutions are difficult to implement retroactively. Understanding the benefits of green infrastructure could facilitate its comparison with traditional technical solutions. This thesis aims to explore how urban green infrastructure can be supported by integrating green spaces into dense urban structures in a nature-wise manner, preserving and enhancing biodiversity values. The study is based on interviews that examine urban green space planning in dense urban areas through the experiences of professionals in urban planning. The goal is to investigate and understand the perspectives of experts involved in the design of public spaces in Vantaa regarding the importance of urban green spaces, the challenges of designing in limited space, and the possibilities for developing urban nature at the interface of zoning, street, and green space planning. The study is based on eight thematic interviews, analyzed using data-driven thematic analysis. Based on the analysis, four guiding principles were developed to support green space planning in zoning. These principles cover (1) preserving local nature and mapping ecological knowledge, (2) defining target levels and managing overall green infrastructure in public spaces within the zoning process, (3) increasing urban greenery through design measures, and (4) planning solutions that consider maintenance. The application of these principles was tested in the Huberila zoning area within the Aviapolis district. By addressing vegetation needs early in the planning phase, enhancing collaboration—particularly with maintenance teams—and increasing internal awareness of the benefits of green infrastructure, multifunctional green solutions can be implemented more effectively in dense urban environments. Such solutions require questioning the traditional, intensively managed urban nature and allowing controlled neglect where feasible. This so-called ”permitted wildness” fosters richer and more diverse urban nature, enhancing ecosystem resilience and helping to prepare for climate change.Description
Supervisor
Lähde, ElisaThesis advisor
Muukka, LauraKeywords
julkinen kaupunkitila, yleisten alueiden suunnittelu, asemakaavoitus, monihyötyinen kaupunkiluonto, viherrakenne, kaupunkivihreä, luonnon monimuotoisuus
