Maailma on ympyrä - Tilallisuus ja moniäänisyys ohjaajan työskentelyn lähtökohtina dokumentaarisessa elokuvassa

Abstract

Opinnäytetyössäni käsittelen tilallisuutta ja moniäänisyyttä ohjaajan työskentelyn lähtökohtina dokumentaarisessa elokuvassa. Opinnäytteeseeni kuuluu taiteellinen produktio-osuus Maailma on ympyrä, joka on 24-minuuttinen dokumentaarinen elokuva ja videotaideteos. Maailma on ympyrä käsittelee kollektiivista ajatusta maailmasta ja perustuu 63 haastatteluun, joissa ihmisiä pyydettiin piirtämään koko maailma.

Opinnäytetyöni tausta-ajatus on huomio siitä, kuinka yhteiskunnallisessa taiteessa on kritisoitu toiseuttavia kuvaus- ja kerrontatapoja ja samaan aikaan tehty teoksia, jotka uusintavat toiseuttavia diskursseja. Tein opinnäytetyön taiteellisen osuuden etsien uusia tapoja käsitellä ja esittää globaalia epätasa-arvoa dokumentaarisessa elokuvassa.

Otin lähtökohdakseni tilan käsitteen ja maantieteilijä Doreen Masseyn teorian samanaikaisesta tilasta. Masseyn mukaan tila muodostuu vuorovaikutussuhteista ja on luonteeltaan poliittista. Ajatus tilasta ohjaa toimintaamme, mutta emme yleensä tiedosta omaa käsitystämme tilasta. Halusin pureutua ajatukseen maailmasta ja tehdä sen näkyväksi. Maailma on ympyrä -teoksen käsikirjoitus perustuu mentaalikarttojen tutkimusperinteeseen, jolla on perinteisesti pyritty selvittämään ihmisten käsityksiä eri alueista. Haastatteluissa ihmiset saivat tehtäväksi piirtää koko maailman ja selittää samalla, mitä he piirtävät.

Maailma on ympyrä -teoksen ääniraita koostuu ihmisten maailmaselityksistä. Teoksen kuvamateriaali koostuu haastatteluissa kuvatuista eri tavoista piirtää maailma ja kolmesta todellisessa maailmassa kuvatusta episodista. Näiden episodien teemat ovat hyvyys, pahuus ja mikä maailmassa toimii.

Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa käsittelen toiseuttavaan kuvaan kohdistunutta kritiikkiä, tilan ja koko maailman käsitteitä teokseni lähtökohtina ja työskentelyprosessin aikana tehtyjä oivalluksia.

Työskentelyprosessin aikana tilallisuus ja moniäänisyys muodostuivat keskeisimmiksi keinoiksi kehittää uutta ilmaisutapaa. Tilan käsite oli alunperin sisällöllinen lähtökohta, mutta se määritteli myös teoksen muodon. Moniäänisyyden kautta pyrin välttämään toiseuttavaa kuvaustapaa.