Section 83 of the Land Use and Building Act stipulates the purposes for which roads can be designated as road traffic areas in local plans. The power of control over planning is assigned to municipalities and cities, and in addition, the administrative classification of roads from road to street is not determined by a legally binding local plan but requires the municipality to complete the administrative change by issuing a street maintenance decision and updating the land register. There is no time frame specified in the legislation for completing this whole process, and on the other hand, there is no definition of long-distance traffic in the legislation.
This study examines the current legislation and its functionality from the perspective of both municipalities and economic development, transport and environmental centres, as well as what kind of changes could possibly be made to the legislation to clarify the interface between roads and streets. The study also examines how street zoning, street maintenance decisions and real estate transactions could be promoted even in situations where the municipality does not have its own need to designate a road area as a street and make an administrative decision on the matter. In addition to these themes, the operational areas of the Pirkanmaa and Uusimaa ELY Centres are compared to see how the needs for changes regarding the administrative category are manifested.
The methods used in the study are legal theory and interview research. During the study, the current legislation was studied, and in addition already repealed legislation was also studied, the effects of which are still partly visible in the valid local plans. At the time of writing the master's thesis, the legislation is partly in a state of transition, as the Land Use and Building Act, which has been in force since 2000, is changing and being divided into several new different acts, which may also have effects on the interface between roads and streets in the future. The interview study was conducted as semi-structured interviews, in which representatives of both the municipalities and the Pirkanmaa ELY Centre were interviewed.
As a result of the study, it was found that the possibilities for changes to the legislation are ultimately quite limited, and the main means of coordinating the views of the ELY Centre and the municipalities is primarily cooperation between the authorities.Maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:ssä on säädetty siitä, mitä teitä varten on mahdollista osoittaa asemakaavoissa maanteiden liikennealueita. Kaavoitusta koskeva määräysvalta on osoitettu kunnille ja kaupungeille, minkä lisäksi maantien hallinnollinen luokka maantiestä kaduksi ei ratkea lainvoimaisella asemakaavalla, vaan edellyttää kunnalta hallinnollisen muutoksen loppuun saattamista kadunpitopäätöksellä ja kiinteistörekisterin saattamisella ajantasaiseksi. Tämän kokonaisuuden loppuun saattamiselle ei ole lainsäädännössä määritetty aikajännettä, eikä toisaalta lainsäädännössä ole pitkämatkaisen liikenteen määritelmää.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan nykyistä olevaa lainsäädäntöä ja sen toimivuutta niin kuntien kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten näkökulmasta sekä sitä, minkälaisia muutoksia lainsäädäntöön voisi mahdollisesti tehdä maanteiden ja katujen välisen rajapinnan selkiyttämiseksi. Tutkimuksessa perehdytään lisäksi siihen, miten kaduksi kaavoittamista, kadunpi-topäätöksen ja kiinteistötoimitusten tekoa voisi edistää myös niissä tilanteissa, joissa kunnalla ei ole omaa tarvetta osoittaa maantiealuetta katuna ja tehdä hallinnollista päätöstä asiaa koskien. Näiden teemojen lisäksi vertaillaan Pirkanmaan ja Uudenmaan ELY-keskuksen toiminta-alueilla sitä, miten hallinnollista luokkaa koskevat muutostarpeet ilmenevät.
Tutkimuksessa käytetyt metodit ovat lainoppi ja haastattelututkimus. Tutkimuksen aikana perehdyttiin nykyiseen lainsäädäntöön, minkä lisäksi tutkittiin myös jo kumottua lainsäädäntöä, jonka vaikutukset osin näkyvät voimassa olevissa asemakaavoissa edelleenkin. Lainsäädäntö on diplomityötä kirjoitettaessa osin murroksessa, sillä vuodesta 2000 asti voimassa ollut maankäyttö- ja rakennuslaki on muuttumassa ja jakautumassa useammaksi uudeksi eri laiksi, millä voi olla vaikutuksia myös maanteiden ja katujen väliseen rajapintaan tulevaisuudessa. Haastattelututkimus tehtiin puolistrukturoituna haastatteluina, joissa haastateltiin niin kuntien kuin Pirkanmaan ELY-keskuksen edustajia.
Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että muutosmahdollisuudet lainsäädäntöön ovat lopulta melko vähäisiä, ja pääkeino ELY-keskuksen ja kuntien näkemysten yhteensovittamiseksi on ensisijaisesti viranomaisten välinen yhteistyö.
