Finland’s Strategic Position in Deep Tech: Enablers and Barriers to Innovating Emerging Technologies in Finland

Abstract

This thesis conducts an exploratory analysis of the development of technological innovations in the emerging technology areas of digital infrastructure, AI and robotics, energy and climate technology, and new materials based on 31 interviews. Its main goal is to understand how Finland can remain a leader in technological advancement and economic growth amid the observed decline of the economy’s R&D intensity.

The study examines ‘scientification’ in technology, embodied in terms of ‘emerging technology’ and ‘deep tech.’ It integrates theories from economics, social sciences, management, and policy analysis. It identifies enablers and barriers to innovation in resource allocation, culture and leadership, and governance.

Observed enablers include, among others, accessible research infrastructures, technology clusters, availability of early-stage funding, cultural willingness to adopt technology, and procedurally efficient administration. Barriers include poor research commercialization incentives, geographical dispersion of talent, poor availability of late-stage funding, a culture that penalizes failure and focuses on short-term gains, activity or cost-based incentive systems, fragmented innovation funding system, and others.

The conclusions highlight the need to adjust innovation policy for emerging technologies. Decision-makers are urged to support the organic and non-linear development of emerging technologies. Finland is encouraged to cooperate more internationally. Finally, additional studies are proposed to understand how the roles of Finnish and EU institutions complement each other in supporting technology development. Further quantitative research is also needed to validate the findings.

Tässä opinnäytetyössä tehdään 31 haastatteluun perustuva kartoittava tutkimus teknologisten innovaatioiden kehityksestä digitaalisen infrastruktuurin, tekoälyn ja robotiikan, energia- ja ilmastoteknologian sekä uusien materiaalien nousevilla teknologia-alueilla. Päätavoitteena on ymmärtää, miten Suomi voi pysyä edelläkävijänä teknologiakehityksessä ja talouskasvussa, vaikka talouden T&K-painotteisuuden on havaittu vähentyvän.

Tämä tutkimus tarkastelee teknologian ”tieteellistymistä”, jota termit ”nouseva teknologia” ja ”syväteknologia” ilmentävät. Se yhtenäistää teorioita taloustieteestä, yhteiskuntatieteistä, johtamisesta ja politiikka-analyysista. Se tunnistaa innovaatioiden mahdollistajia ja esteitä resurssien kohdentamisesta, kulttuurista ja johtajuudesta sekä hallinnosta.

Havaittuja mahdollistajia ovat muun muassa saavutettavat tutkimusinfrastruktuurit, teknologiaosaamisen keskittymät, varhaisen vaiheen rahoituksen saatavuus, kulttuurinen teknologian omaksumishalukkuus ja prosessuaalisesti tehokas hallinto. Esteitä ovat heikot tutkimuksen kaupallistamisen kannustimet, osaamisen maantieteellinen hajanaisuus, myöhäisen vaiheen rahoituksen heikko saatavuus, epäonnistumiset rankaiseva ja lyhyen aikavälin hyötyihin keskittyvä kulttuuri, toiminta- tai kustannuspohjaiset kannustinjärjestelmät, innovaatioiden rahoitusjärjestelmän hajanaisuus ynnä muut.

Johtopäätöksissä korostetaan tarvetta mukauttaa innovaatiopolitiikkaa nousevien teknologioiden johdosta. Päätöksentekijöitä kehotetaan tukemaan nousevien teknologioiden luontaista ja epäsuoraviivaista kehittymistä. Suomea kehotetaan tekemään enemmän kansainvälistä yhteistyötä. Lopuksi ehdotetaan lisätutkimuksia sen ymmärtämiseksi, miten Suomen ja EU:n toimielinten roolit täydentävät toisiaan teknologian kehittämisen tukemisessa. Tulosten validiteetin varmistamiseksi tarvitaan myös lisää määrällisiä tutkimuksia.