Rahapolitiikan aikaepäjohdonmukaisuus - ratkaisuja rahapolitiikan aikakonsistenssiongelmaan

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella aikaepäjohdonmukaisuutta rahapolitiikassa. Syvennyn tutkimaan etenkin sen määritelmää, syitä ja seurauksia, minkä lisäksi esittelen vaihtoehtoisia tapoja välttää aikaepäjohdonmukaisuuden syntyminen sekä sen seuraukset rahapolitiikassa. Tutkielmani on kirjallisuuskatsaus aiempiin aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, joista työni kannalta tärkeimpiä ovat Kyddlandin & Prescottin (1977), Barron & Gordonin (1983), Walshin (1995), Svenssonin (1995) ja Rogoffin (1985) uraauurtavat tutkimukset. Näiden lisäksi olen hyödyntänyt erityisesti myös Kuperbergin (2013) ja Reľovskýn (2004) myöhäisempiä, jo mainitsemiini tutkimuksiin pohjautuvia tutkimuksia, jotka ovat laajentaneet etenkin Kyddlandin & Prescottin (1977) sekä Barron & Gordonin (1983) näkemyksiä aikaepäjohdonmukaisuuden syistä rahapolitiikassa. Tutkielmani perusteella rahapolitiikan aikaepäjohdonmukaisuuden syntyminen on seurausta etenkin rahapolitiikan lyhytnäköisestä ja yhteiskunnallisten preferenssien mukaisesta optimoinnista, minkä aiheuttamat ongelmat näkyvät liiallisena inflaationa, kun rationaaliset kuluttajat oppivat odottamaan jo etukäteen inflaatiotavoitetta korkeampaa inflaatiota. Ilmiön aiheuttamaa liiallista inflaatiota voidaan välttää delegoinnilla sekä optimaalisilla sopimuksilla, mutta myös keskuspankin pelko maineen menettämisestä voi estää ilmiötä tapahtumasta, kunhan inflaatiotavoite on asetettu siten, että tulevaisuuden kustannukset korkeasta inflaatiosta ylittävät pettämisen houkutuksen hyödyt.