Leikkaajan emotionaalinen herkkyys suhteessa materiaaliin

Abstract

Tässä kandidaatin opinnäytetyössä tutkin leikkaajan emotionaalista herkkyyttä suhteessa materiaaliin, sekä miten selvitä materiaalille turtumisesta. Aloitan aiheen käsittelyn tutkimalla tunteiden paikkaa yhteiskunnassa ja taiteessa, ja syvennyn aiheeseen sitten omien projektieni sekä leikkauksesta kertovan kirjallisuuden kautta.

Patriarkaalisessa yhteiskunnassamme tunteet nähdään usein heikkoutena tai epäammattimaisina. Taiteessa ja sen tekemisessä tunteet ovat kuitenkin käytännössä aina läsnä. Välillä tunteissa rypemisestä saattaa tulla jopa liian itsetarkoituksellista ja teos saattaa kärsiä, taiteilijan tai hänen läheistensä mielenterveydestä puhumattakaan. Kärsivän taitelijan myytti elää. Onkin hyvä löytää tasapaino sen välillä, mikä on tarpeeksi omien tunteiden käyttöä taiteen tekemisessä ja mikä liikaa.

Leikkaajalle emotionaalinen herkkyys on yksi tärkeimmistä työkaluista. Taito tulkita näyttelijöiden tai esiintyjien kasvoilta tunteita ja ajatuksia vaatii herkkyyttä ja empatiakykyä. Emotionaalinen jatkumo onkin Walter Murchin mukaan tärkein kriteeri leikkauskohtaa miettiessä (In the Blink of an Eye, 1995).

Kandidokumenttielokuvaa leikatessani esiintyjien mikroilmeiden äärimmäisen läheltä tarkkailu korostui. Koskettavien hetkien ja elokuvan emotionaalisen punaisen langan löytäminen vaati paljon työtä. Käyn läpi elokuvan leikkausprosessia ja sitä, miten tärkeää herkkyys esiintyjiä ja elokuvaa kohtaan oli.

Herkkyydellä tarkoitan myös herkkyyttä aiheiden käsittelyssä. Kandifiktioelokuvaa leikatessani valmistauduin etukäteen materiaaliin, sillä tiesin kuvissa olevan verta. Etukäteen valmistautuminen on hyvä keino sietää rankkaa kuvamateriaalia. Mielestäni ikäraja- ja sisältömerkinnät ovat hyödyllisiä ja auttavat katsojia valmistautumaan elokuvaan. Jos katsojalla on tieto siitä, minkälaista sisältöä elokuvassa tulee olemaan, hän pystyy paremmin keskittymään elokuvan kokemiseen halutulla tavalla.

Rankallekin materiaalille kuitenkin turtuu ja herkkyys käsitellä aiheita heikkenee. Kuinka asettua katsojan asemaan, kun itse ei enää tunne mitään elokuvaa leikatessa? Tutkin, miten muun muassa muistiinpanojen tekeminen ja testiyleisön käyttö voivat auttaa.