Tavallisuuden pukeminen - Sairaaladraama arjen näyttämönä
No Thumbnail Available
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Authors
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Lavastustaiteen maisteriohjelma
Language
fi
Pages
56
Series
Abstract
Tässä taiteen maisterin opinnäytetyössäni lähtöpisteenä oli usein kuulemani yleistä ja samaistuttavaa henkilöhahmoa kuvailemaan tarkoitettu lausahdus: “Tämä olisi tällainen ihan tavallinen tyyppi”. Opinnäyte koostuu kirjallisesta sekä taiteellisesta osasta. Taiteellisena työnä toteutin Syke-nimiseen sairaaladraamasarjaan pukusuunnittelun, jossa vastuualueenani oli sarjassa vierailevien potilashahmojen pukujen suunnittelu yhteensä kahteentoista jaksoon. Selvittääkseni tavallisuuden representaatiota, avaan tässä kirjallisessa opinnäytteessäni ensiksi tavallisuuden, arjen, uskottavuuden ja samaistuttavuuden käsitteitä yleisesti sekä arkirealistisen ja nykypäivään sijoittuvan puvun kontekstissa. Tämän jälkeen pohdin työskenneltyäni pukusuunnittelijana Syke-sarjassa sekä peilaan havaintojani teoreettiseen taustaan. Kokonaisuutena tutkielma on laadullinen tutkimus ja se sijoittuu taiteellisen tutkimuksen piiriin. Työn ensisijainen pyrkimys on vastata oman ymmärtämiseni tarpeeseen ja selvittää niitä asioita, joiden kanssa olen tekemisissä työni ja taiteeni kautta. Suomessa pukusuunnittelua arkirealismin kontekstissa ei ole juurikaan tutkittu, joten haluan myös tuottaa sanoitettua tietoa aiheesta, jonka kanssa moni pukusuunnittelija työskentelee. Sanana tavallisuus viittaa johonkin yleiseen ja tuttuun. Tavallisuuteen on liitetty muun muassa kunnollisuuden, normien mukaisuuden, joukkoon kuulumisen sekä keskinkertaisuuden diskursseja. Tavallisuus rinnastuu usein arjen käsitteeseen, mutta arki ei pidä sisällään samanlaista normittavaa ulottuvuutta kuin tavallisuus. Arkirealistisen puvun uskottavuus syntyy osin samaistuttavuudesta. Samastumiskokemuksen kannalta taas keskeinen asia on tunnistaminen eli se, että katsoja voi kokea hahmon kaltaisen henkilön olevan todellinen kyseisessä paikka- ja aikakontekstissa sekä pitävän sellaisia vaatteita kuin kyseinen hahmo pitää. Uskottavuutta lisää loogisuus puvun jatkumossa sekä se, että hahmon päällä nähdään samoja vaatekappaleita useampaan kertaan. Patina on tärkeä osa uskottavaa pukua, sillä sen avulla on mahdollista ilmaista puvun prosessuaalisuuteen ja ajallisuuteen liittyviä yksityiskohtia. Ehdotan opinnäytteessäni tavallisen puvun käsitteen rinnalle tai sijaan inhimillisen puvun käsitettä. Tavallisuuden ollessa hyvin aika- ja paikkasidonnaista, inhimillisyys on universaalimpaa. Inhimillinen on uskottavaa sekä samaistuttavaa, siihen liittyy epätäydellisyys ja sattumanvaraisuus. Tärkeintä hyvässä arkirealistisessa hahmossa on se, että katsoja löytää hahmosta tietynlaisen jaetun ihmisyyden.The starting point of this master’s thesis was the often-heard phrase to describe a common and relatable character: “This is one of those ordinary characters”. This thesis consists of written and artistic parts. For the artistic work, my responsibility was to design the costumes of patient characters by guest actors in a medical drama tv-series called Syke, all together in twelve episodes. In the written part, to clarify the representation of ordinariness, I will open generally the concepts of ordinariness, every day, credibility, and relatability in the context of costume design situated in the present-day everyday realism. In this thesis, I will describe my work as a costume designer in The Syke series and reflect upon my perceptions in relation to the theoretical background. As a whole, the thesis is a qualitative study and situated in the area of artistic research. The primary aim of the work is to acknowledge to the need for my own understanding and to clarify the issues with which I deal with through my work and art. In Finland, costume design in the context of social realism is an underexamined topic, therefore my aim is also to produce articulated knowledge about this topic that many costume designers work with. As a word ordinariness implies to something common and familiar. Among other things ordinariness has been linked to discursions of decency, conformity to norms, belongingness, and averageness. Ordinariness often apposed to the concept of everydayness, but everydayness does not include similar normative dimension as ordinariness does. The credibility of costume as everyday realism partly arises from relatability. The key to the experience of relatability is identification, it is essential that the viewer can feel that the character is real in the presented context, time and place and would wear the same clothing as the character in question does. The logical continuity of the costumes adds credibility, as does the repetition of same garments used by the character. Distressing is an important part of a credible costume because it helps to express details about the costume’s procedural and time related aspects. In my thesis I propose the term “humane costume” as a context instead of the phrase “ordinary costume”. As ordinariness is bounded to time and place, humanness is more universal. Being humane is credible and relatable and it also includes imperfections and randomness. The most important thing in a good everyday relatable character is that the viewer can find a certain shared humanity in the character.Description
Supervisor
Pantouvaki, SofiaThesis advisor
Suurla, SusannaTaskinen, Henna-Riikka
Keywords
pukusuunnittelu, arki, tavallisuus, arkirealismi, uskottavuus, samaistuttavuus