Low-carbon good life – The social and well-being effects of 1.5 degree lifestyles

Loading...
Thumbnail Image

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:

Date

Department

Major/Subject

Mcode

Language

en

Pages

81

Series

Abstract

The average lifestyle carbon footprint in Finland is over 10 tons, and the 1.5 degree lifestyles goal is for it to be reduced to 2.5 tons by 2030. The challenge is reaching both this and a high level of well-being. I studied people whose carbon footprints are already at this level, and the social and well-being effects of living low-carbon. I did a survey with over 400 respondents who aim to live low-carbon in Finland, and interviewed six. Over 200 survey respondents had lifestyle carbon footprints of 3.2 tons or less, with an average of 2.5 tons. Most of these respondents were tied to fossil based energy systems, had diets with reduced animal products, didn’t use a car, and avoided buying new things. Reduced consumption did not equal reduced well-being. The quality of life had improved with a low-carbon lifestyle for 67%, and stayed the same for 33%. Other most common well-being benefits were increased consumption of vegetables and increased emotional well-being. Humans are social, and consumption practices are related to social norms and identities. Low-carbon lifestyle practices have both positive and negative social effects. Some effects are related to gender, and straight cis men also had larger footprints on average than women, LGBTQ+ men and non-binary people. The negative social effects sometimes caused people to avoid low-carbon practices and talking about them. Yet social spreading of low-carbon practices was very common. Based on current low-carbon lifestyles and their effects, with the three horizons framework, and for four interviewed individuals, I visioned reducing the negative and increasing the positive effects, imagining low-carbon good life in 2030.

Suomalaisten keskimääräinen elämäntapojen hiilijalanjälki on yli 10 tonnia, ja 1,5 asteen elämäntapojen tavoite on pienentää tämä 2,5 tonniin vuoteen 2030 mennessä. Haaste on saavuttaa sekä tämä että korkea hyvinvointi. Tutkin ihmisiä joiden hiilijalanjälki on jo tällä tasolla, ja vähähiilisten elämäntapojen sosiaalisia ja hyvinvointivaikutuksia. Tein kyselyn johon vastasi yli 400 ihmistä jotka pyrkivät elämään vähähiilisesti Suomessa, ja haastattelin kuutta. Yli 200:n vastaajan hiilijalanjälki oli 3,2 tonnia tai alle, keskimäärin 2,5 tonnia. Heistä suurin osa oli kiinni fossiilisiin pohjautuvissa energiajärjestelmissä, söi vähennetysti tai ei lainkaan eläintuotteita, ei käyttänyt autoa, ja vältti uusien tavaroiden ostamista. Kulutuksen vähentäminen ei vähentänyt hyvinvointia. Elämänlaatu oli vähähiilisellä elämäntavalla parantunut 67 %:lla, ja pysynyt samana 33 %:lla. Muut yleisimmät hyvinvointihyödyt olivat kasvanut kasvisten kulutus ja kasvanut emotionaalinen hyvinvointi. Ihmiset ovat sosiaalisia, ja kulutuskäytäntömme liittyvät sosiaalisiin normeihin ja indentiteetteihin. Vähähiilisillä elämäntavoilla on positiivisia ja negatiivisia sosiaalisia vaikutuksia. Jotkin niistä liittyivät sukupuoleen, ja cis-heteromiehillä oli myös keskimäärin korkeammat hiilijalanjäljet kuin naisilla, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla miehillä, ja muunsukupuolisilla. Negatiiviset sosiaaliset vaikutukset aiheuttivat joskus vähähiilisten elämäntapojen ja niistä puhumisen välttelyä. Vähähiilisten elämäntapojen sosiaalinen leviäminen oli kuitenkin yleistä. Nykyisten vähähiilisten elämäntapojen ja niiden vaikutusten pohjalta, käyttäen kolmen horisontin työkalua, ja neljälle haastatellulle yksilölle, visioin negatiivisten vaikutusten vähentymisen ja positiivisten lisääntymisen, kuvitellen vuoden 2030 vähähiilistä hyvää elämää.

Description

Supervisor

Jalas, Mikko

Thesis advisor

Jalas, Mikko

Other note

Citation