Kodin jatkeesta oppimisympäristöksi : Päiväkotien tilasuunnittelun muutoksia Helsingissä 1980-luvulta nykypäivään

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Bachelor's thesis
Date
2022
Department
Major/Subject
Arkkitehtuuri
Mcode
ARTS3001
Degree programme
Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma
Language
fi
Pages
40
Series
Abstract
Helsingin asukasmäärän kasvaessa on ollut painetta uudelle ja paikoin huomattavasti aiempaa suuremmalle päiväkotirakentamiselle. Tässä kandidaatintyössä tutkin, kuinka päiväkotien tilasuunnittelu on muuttunut 1980-luvusta nykypäivään. Tavoite on löytää suunnitteluratkaisujen keskeiset muutokset ja jatkuvuudet. Tarkemman analyysin kohteena on kolme helsinkiläistä päiväkotia: vuonna 1990 valmistuntu Päiväkoti Kaskisavu, vuonna 2002 valmistunut Päiväkoti Savotta ja vuonna 2020 valmistunut Päiväkoti Korento – Daghemmet Humlan. Eri vuosikymmeninä valmistuneiden päiväkotien suunnittelussa on käytetty lähtökohtina erilaisia suunnitteluasiakirjoja. Käytän tutkimukseni aineistona päiväkotien suunnittelua ohjeistavia Rakennustietokannan RT-kortteja vuosilta 1980, 2010 ja 2019. Lisäksi aineistona ovat eri vuosien Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sekä Helsingin kaupungin Päiväkodin käsikirja (2019). Keskeisin viitattu tutkimus on Taina Sillanpään Tila, lapsi ja toimijuus (2021). Näkyvimpiä muutoksia tutkimallani aikavälillä ovat päiväkotien kokoon liittyvät muutokset: päiväkoteja on saanut suunnitella yli 100 lapselle vuodesta 1990 lähtien, mutta päiväkodin suunnitteluun keskittyvästä RT-kortista maininta 100 lapsen rajoituksesta poistui vasta vuonna 2010 uuden RT-kortin myötä. Päiväkodit Kaskisavu ja Savotta onkin suunniteltu 4–5 ryhmälle ja alle 100 lapselle, kun taas Päiväkoti Korento – Daghemmet Humlan on Suomen suurin päiväkoti ja suunniteltu 21 ryhmälle ja yli 300 lapselle. Toinen keskeinen muutos tarkastellulla aikavälillä on lapsiryhmien tilojen jakoperiaatteen muutos siirryttäessä yhden ryhmän kotialueista useamman ryhmän jakamiin toiminta-alueisiin. Ruokailu ja nukkuminen ovat osittain siirtyneet kotialueilta ruokasaleihin ja useamman ryhmän jakamiin lepohuoneisiin. Piha-alueisiin on tarkastelemallani aikavälillä alettu kiinnittää enemmän huomiota ja niiden jäsentely on muuttunut vähemmän kaavamaiseksi. Monien muutosten taustalla on muuttunut käsitys päiväkodin merkityksestä kodin ja koulun välissä. Siinä missä vuoden 1980 RT-kortissa päiväkodista puhutaan kodin jatkeena, korostuu uusimmissa käsittelemissäni suunnitteluasiakirjoissa ja tutkimuksissa päiväkodin merkitys viihtyisänä oppimisympäristönä. Keskeiset suunnitteluperiaatteet kuten muuntojoustavuus, toimivuus, turvallisuus ja kodikkuus pysyvät kuitenkin eri tavoin osana suunnitteluperiaatteita koko tutkimallani aikavälillä. Myös esimerkiksi luonnonympäristön ja erilaisten pienryhmätilojen arvostus säilyy läpi koko tutkimani aikavälin. Vuosina 1980–2022 päiväkotien tilasuunnittelu on kokenut muutoksia päiväkotien kasvaessa ja tilojen jakoperiaatteiden muuttuessa. Eri vuosikymmeninä suunnitteluohjeissa on ollut erilaisia painotuksia, mutta keskiössä on koko ajan pyritty pitämään lapsen turvallinen leikki ja oppiminen. Jatkotutkimusmahdollisuuksia löytyy esimerkiksi siitä, kuinka tilasuunnittelu vaikuttaa lapsen kehitykseen ja toimijuuteen sekä toisaalta henkilöstön pysyvyyteen.
Description
Supervisor
Tervo, Anne
Thesis advisor
Teräväinen, Helena
Keywords
päiväkoti, tilasuunnittelu, oppimisympäristö, varhaiskasvatus, Helsinki, arkkitehtuuri, lapset
Other note
Citation