Valo ja väri - Luis Barragánin opetuksia suomalaiselle arkkitehtuurille

Abstract

Luonnonvalon merkitys arkkitehtuurille on suuri: se korostaa värejä ja rakennetta, mutta myös parantaa viihtyvyyttä ja käytettävyyttä. Valaisturatkaisuja tehdessä on otettava huomioon valon tulosuunta ja intensiteetti, sekä valon määrän muutokset vuorokauden ja paikan mukaan.

Meksikolainen arkkitehti Luis Barragán tutki valoa ja väriä osana arkkitehtuuria 1900-luvulla. Hän yhdisteli ennakkoluulottomasti erilaisia tyylejä päiväntasaajalta ja liitti osaksi omaa meksikolaista identiteettiään paikan avulla. Hän suunnitteli intuitiivisesti tunnelähtöistä arkkitehtuuria. Valolla ja värillä Barragán korosti erityisesti tilakokemusta. Hän pyrki luomaan luonteeltaan erilaisia tiloja ja reittejä rakennuksen sisällä.

Tässä työssä tutkitaan Barragánin arkkitehtuuria ja sen erityispiirteitä, jonka jälkeen pohditaan kuinka Barragánin arkkitehtuurin liittyviä onnistuneita ratkaisuja voisi tuoda osaksi suomalaista arkkitehtuuria. Valon erilainen luonne ja ennen kaikkea sen tulosuunta ja intensiteetti eroavat merkittävästi Suomessa ja Meksikossa, mikä luo tutkimukselle omat haasteensa.

Barragánin ja suomalaisen arkkitehtuurin yhtymäkohdat löytyvät teematasolta. Barragánin arvostama yksityisyys ja toisaalta tilojen muunneltavuus koetaan myös Suomessa tärkeäksi.

Ratkaisujen tasolla erilaisesta valosta johtuen kirkkaat värit ja epäsuoravalaistus on Suomessa vaikeampi järjestää. Myös vuodenajat asettavat omat haasteensa suomalaiseen arkkitehtuuriin, jonka täytyy pystyä muuntumaan erilaisen valonmäärän mukaan.