aalto1 untyped-item.component.html
Futuristiset moduulikioskit ennen ja nyt
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Language
fi
Pages
27
Series
Abstract
Kioskiarkkitehtuuri on syntyhetkistään asti seurannut erilaisia trendejä ja aikakausiin liittyviä tyylejä ja tarpeita. 60–70-luvulla markkinoille on tuotu avaruuden sekä uusien materiaalien innoittamana modulaarisia pienliiketiloja, joita on ollut esillä erityisesti itä-Euroopan alueella. Maailmantilanteesta johtuvien syiden takia ne ovat keskittyneet tälle alueelle, eivätkä koskaan levinneet laajemmin ympäri Eurooppaan. Muun muassa 70-luvun öljykriisiin, ja Jugoslavian sodan vaikutuksesta ovat ne kuitenkin käytännössä kokonaan kadonneet katukuvasta muutamia yksilöitä lukuun ottamatta. Kandidaatin opinnäytteessä tehdään selvitystä kyseisten kioskien modulaarisista periaatteista, sekä katsausta syihin siitä miksi ne ovat kadonneet historian kirjoihin. Tutkielmassa pohditaan myös kioskien potentiaalia nykypäivän Suomen kontekstissa kaupunkiympäristön, sosiaalisen puolen, sekä modulaarisuuden ja modulaaristen periaatteiden hyödyntämisen kannalta.
Tutkimusta tehdään kirjallisuuskatsauksen avulla, sekä tapausesimerkkejä analysoimalla. Tapausesimerkeiksi ovat valikoituneet Saša J. Mächtigin suunnittelema K67 ja Matti Suurosen suunnittelemat CF-10 ja Venturo -pienliiketilat. Tapausesimerkit ovat valikoituneet niiden modulaarisen toimintaperiaatteiden yhtäläisyyksien vuoksi. Tutkielmassa olen jaotellut modulaarisuuden mittajärjestelmään perustuvaan modulaarisuuteen, sekä tilamodulaarisuuteen. Moduulikioskit olen määritellyt jälkimmäisen mukaan ja käsitellyt niitä tämän mukaisesti. Näiden perusteella olen myös luonut moduulien ymmärtämisen helpottamiseksi jaottelua primääri-, sekundääri-, ja lisäosaelementtien välillä, jotka myös esittelen jokaisen tapausesimerkin kohdalla.
Työn keskeisiä tuloksia ovat, että tilamodulaarisuuden periaatetta pystytään hyödyntämään useissa pienrakennelmissa ja ratkaisuissa, ja yksinkertaistettujen elementtien ja moduulien avulla pystytään luomaan nopeaa, resurssitehokasta ja aikaa kestävää arkkitehtuuria. Lisäksi totean, että tapausesimerkkien moduulikioskeja enää todennäköisesti tulla tuottamaan lisää, sillä ne eivät vastaa kaikkia nykypäivän tarpeita materiaaleiltaan ja toimintaperiaatteiltaan. Historiallisena lisänä katukuvassa, sekä museoissa ne tulevat kuitenkin pysymään.