"We don't really talk about them" Finnish art teachers’ beliefs, attitudes and views regarding Sámi culture in a postcolonial framework

Thumbnail Image

Files

master_Hannula_Liisa_2019.pdf (726.27 KB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2019 Hannula
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2019

Department

Taiteen laitos
Department of Art

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Kuvataidekasvatus
Art Education

Language

en

Pages

122 + 10

Series

Abstract

My master's thesis aims to problematise the situation where Finland is seen simultaneously as a country whose education system is praised internationally, but which still often neglects its indigenous people both on a social and educational level. Despite its status as a welfare state, Finland has repeatedly received criticism from the UN about violating the rights of the Sámi. The Finnish education system has responded slowly to the challenges of an increasingly multicultural school. It emphasises cultural diversity, but at the same time ignores our indigenous people. Thus, the education system can be said to maintain a status where very little is known about the Sámi and the relationship between Finland and colonialism. The Sámi and their culture are often represented through the prism of images based on a stereotypical representation of the Sámi living in Lapland. However, the majority of Sami children live, in fact, outside the traditional Sámi areas. My thesis seeks to find answers to how much Finnish art educators know about the Sámi and what kind of attitudes and feelings the topic raises. The material of my thesis has been acquired by means of a semi-structured theme interview and is interpreted within the framework of indigenous research and post-colonial theories. The interviews were conducted in Oulu and Helsinki with four Finnish art teachers. The interview material also appears in my thesis as a separate part, in which each interview forms an independent narrative entity. Not discussing the subject of the Sámi did not appear in the interviews as a conscious choice. Based on the interviews, the three most common explanations for not dealing with Sámi culture in art classes were a general lack of information about Sámi culture, concern about dealing with the subject in an inappropriate manner and focusing on other themes that were considered important or interesting to deal with in visual arts. No general conclusions can be drawn about the operating culture of Finnish schools based on the interviews conducted for my thesis. However, together with the theoretical framework for my thesis, the interview material serves as a mirror that reflects the prevailing forms of discourse relating to Sámi culture, othering and colonialism in Finland. In my thesis, education is seen as a means of achieving power as well as freedom and the active influence of a teacher is never politically neutral. The dominant culture needs to take note of the Sámi issues so that the process of decolonization and the preservation of Sámi culture will be possible in the future. In addition to addressing the Sámi, schools need to examine critically the concepts which the discussion on multiculturalism is based on. We need to pay more attention to questions of race, whiteness and power in order to have an equitable, multicultural education system in Finland.

Maisterin opinnäytteeni problematisoi asetelman, jossa Suomi nähdään yhtäaikaisesti maana, jonka koulutusjärjestelmää kiitellään kansainvälisesti, mutta joka toisaalta usein ohittaa maan alkuperäiskansan niin yhteiskunnallisella kuin koulutuksellisella tasolla. Hyvinvointivaltion statuksestaan huolimatta Suomi on saanut YK:lta toistuvia huomautuksia saamelaisten oikeuksien loukkaamisesta. Suomalainen koulutusjärjestelmä on vastannut hitaasti monikulttuuristuvan koulun haasteisiin. Koulutusjärjestelmä korostaa kulttuurista moninaisuutta, mutta samanaikaisesti ohittaa alkuperäiskansamme. Koulutusjärjestelmän voidaan siis sanoa ylläpitävän asetelmaa, jossa saamelaisista ja Suomen suhteesta kolonialismiin tiedetään vähän. Saamelaisuuteen liitetään edelleen vahvoja mielikuvia, jotka perustuvat usein stereotyyppiseen representaatioon saamelaisuudesta lappalai- sena kulttuurina. Todellisuudessa saamelaislapsista valtaosa asuu perinteisten saamelaisalueiden ulkopuolella. Tutkielmallani pyrin löytämään vastauksia siihen, miten paljon suomalaiset kuvataidekasvattajat tietävät saamelaisuudesta ja minkälaisia asenteita ja tunteita aiheen käsitteleminen herättää. Tutkielmani aineisto on hankittu puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin ja sitä tulkitaan alkuperäiskansojen tutkimuksen ja postikoloniaalisten teorioiden viitekehyksessä. Haastattelut toteutettiin Oulussa ja Helsingissä neljän suomalaisen kuvataideopettajan kanssa. Haastatteluaineisto näyttäytyy tutkielmassani myös erillisenä osana, jossa jokainen haastattelu muodostaa itsenäisen kerronnallisen kokonaisuutensa. Saamelaisuuden käsittelemättä jättäminen ei näyttäytynyt haastatteluissa tietoisena valintana. Haastattelujen perusteella kolme yleisintä selitystä sille, miksi saamelaista kulttuuria ei käsitelty kuvataidetunneilla olivat yleinen tiedonpuute saamelaisesta kulttuurista, huoli asian käsittelemisestä loukkaavalla tavalla sekä huomion ohjautuminen muihin teemoihin, joiden käsittely kuvataidetunneilla koettiin tärkeäksi tai mielenkiintoiseksi. Tutkielmaani varten tehtyjen haastattelujen perusteella ei voida vetää yleistäviä johtopäätöksiä suomalaisten koulujen toimintakulttuurista. Yhdessä tutkielmani teorian kanssa haastatteluaineisto muodostaa kuitenkin peilin, joka kuvastaa Suomessa vallitsevia ilmiöitä saamelaisuuteen, toiseuteen ja kolonialismiin liittyvissä diskursseissa. Tutkielmassani koulutus nähdään niin vallan kuin vapauden mahdollistajana, jossa opettajan aktiivinen vaikuttaminen ei ole koskaan poliittisesti neutraalia toimintaa. Saamelaiskysymyksien käsittely vaatii valtakulttuurin huomiota, jotta saamelaisten dekolonisaatioprosessi ja kulttuurin säilyminen olisi tulevaisuudessa mahdollista. Saamelaisuuden käsittelemisen lisäksi koulutuksessa on tarkasteltava kriittisesti käsitteitä, joille monikulttuurisuuspuhe rakentuu. Suomessa on käsiteltävä enemmän rotua, valkoisuutta ja valtaa, jotta tasa-arvoinen, monikulttuurinen koulutusjärjestelmä olisi mahdollista.

Description

Supervisor

Sederholm, Helena

Thesis advisor

Kallio-Tavin, Mira

Keywords

cultural diversity, kulttuurinen moninaisuus, Sámi, saamelaisuus, postcolonialism, postkolonialismi, indigenous studies, alkuperäiskansatutkimus

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201905193138

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS