Utopiat ja dystopiat kurkistusikkunana italialaiseen radikaaliarkkitehtuuriin

Abstract

Tämä työ nostaa esiin 1960- ja 70-luvun italialaisen arkkitehtuurin kapinalliset, radikaaliarkkitehdit. Työssä tutkitaan tarkemmin radikaaliarkkitehtuurin utopioita ja dystopioita ja käytetään niitä kurkistusikkunana koko suuntaukseen.

Aihetta käsitellään neljän radikaaliarkkitehtikollektiivin näkökulmasta perehtymällä heidän utopistisiin ja dystooppisiin töihinsä. Ryhmät sijoittuvat maantieteellisesti Firenzeen. Esimerkkiutopiat ja dystopiat on valittu työhön niiden erilaisuuden perusteella, mutta työn edetessä selvisi, että niillä on myös valtavan paljon yhteistä. Radikaaliarkkitehtuuriyhteisö oli kaiken kaikkiaan tiivis ja aktiivinen koko olemassaolonsa ajan.

Ilmiön tutkiminen utopioiden ja dystopioiden kautta on varsin luontevaa, sillä niiden kautta selviävät myös radikaaliarkkitehtien kiinnostuksen kohteet ja arvot. Esteettisesti leikkisät utopiat ja dystopiat käsittelevät usein arkkitehtuurin perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten arkkitehtien ja arkkitehtuurin roolia yhteiskunnassa, arkkitehtuuria vaikuttamisen keinona ja arkkitehdin sosiaalista vastuuta. Radikaaliarkkitehdit eivät suostuneet selitykseen arkkitehtuurista rakennustaiteena, vaan näkivät sen ennen kaikkea tapana kritisoida, havainnoida ja hahmottaa maailmaa.