Suomalaisen ikkunan muutoksen kriittistä tarkastelua

Abstract

Tämän kandidaatintyön tavoitteena oli selvittää, millä tavoin perinteisen puuikkunan ja nykyaikaisen ikkunan suhde ihmiseen yksilönä on muuttunut. Työssä tarkasteltiin muutosta kahden pääluokan, teknisen suorituskyvyn ja esteettisten vaikutusten kautta.

Tekninen suorituskyky tarkoittaa ikkunan yleensä mitattavia ominaisuuksia, joilla on ilmeinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Esteettisillä vaikutuksilla tarkoitetaan niitä monimukaisia tapoja joilla ikkuna vaikuttaa ihmisen tunneavaruuteen.

Suurimmat muutokset 1900-luvulla ikkunan perinteessä olivat ulkopuitteen sisään aukeavuus, tuuletusikkunan jäsentely, kolmas lasi, alumiinin käyttö ulko-osissa, ja uudet lasinvalmistustekniikat. Muutokset paransivat suorituskykyä, mutta niillä oli myös valtavia esteettisiä seurauksia.

Vertailun perinteinen puuikkuna on sisään–ulos aukeava, kaksi lasinen ja kuusiruutuinen. Nykyikkuna on kokonaan sisään aukeava, kolmilasinen, ulko-osiltaan alumiininen näköalaikkuna–tuuletusikkuna-yhdistelmä. Nykyikkuna on kestävämpi, mutta puuikkuna on kunnostettavampi. Nykyikkuna eristää huomattavasti paremmin lämpöä. Muiden teknisten seikkojen vertailun tulokset ovat monimutkaisempia. Esteettisesti puuikkuna on rikkaampi kokonaisuus. Nykyikkuna on esteettisesti poissaolevampi. Puuikkunan vertikaalisuudella ja nykyikkunan horisontaalisuudella on merkittäviä vaikutuksia.

Ihmiset kaipaavat kodiltaan erilaisia tunnelmia, ja rakentavat yhteyttä eri mielikuvien kautta. On siis harmillista, että nykyrakentamisessa ikkunan estetiikassa on niin vähän variaatiota.