Public space as a battlefield. The case of Lasipalatsi and Amos Rex – A study of institutional invasion in public space and agonistic intervention as a tool fo personal understanding
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2017 Suni
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2017
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
81 + 3
Series
Abstract
The aim of this thesis is to research the hegemonic discourses and practices in urban public space — what are they and how do they define the space? My focus is on the discourses in today’s Helsinki, and more accurately, a situation in which a public space is shifting from city-owned to private ownership: the case of Lasipalatsi and the new Amos Rex Museum (ARM). Additionally, my research will include agonistic interventions which function as a tool for my own personal understanding of how this specific public space can be understood and confronted. The primary material used in this thesis includes minutes from public city meetings, interviews with persons involved with ARM, articles in the local media, and material from social media. I analyse the timeline of the process around ARM, the different actors and institutions involved in the process, some of the different public reactions, and the final outcome of the process. As a research method I have chosen qualitative research of a case study. The research is being made by studying the methodologies and theories on public space, institutional critique, the theory of agonism and agonistic interventions. The method used for this research is curatorial research based on the theory of Henri Lefebvre, Hannah Arendt, David Harvey, and Chantal Mouffe . In my research I found out, that the city of Helsinki was claimed to see Lasipalatsi a problem and they wanted to get rid of it. For this reason, the historical building was given to Konstsamfundet. It is relatively safe to state that because Konstsamfundet is a rather powerful institution, things proceeded fairly smoothly. Good relations with the city and the right amount of capital enabled the process. Konstsamfundet is gaining ownership of a landmark right in the city center of Helsinki. Lasipalatsi is situated in the crossing of the city’s main infrastructures. The location alone gives immense coverage and power to the foundation and the museum. This shift wakes concern about the privatization of a space – how will this museum institution manage to create an open and accessible public space? I believe that Amos Rex has a great opportunity to create a museum which measures its success beyond ticket revenue. They have the choice to be truly different and open its doors for different kind of thinking. Instead of blockbuster exhibitions, showcase the histories and voices of those not in the spotlight; instead of thinking what kinds of exhibitions would be the easiest to sell to audiences, rather find out what citizens and the public would want to see; concentrate on critical pedagogy not dumbed down guided tours; don’t identify the public as homogeneous (white, heterosexual, higher middle class); and most importantly, reflect on their own reasons for working and the museum’s purposes over and over again. We need culture which makes us feel, think, rethink, doubt, reflect and analyse the surrounding reality.Helsingin ydinkeskustassa sijaitsevalla Lasipalatsin aukiolla tapahtuu tällä hetkellä suuria muutoksia –– aukio on revitty auki ja kokonaisuutta ympäröi valtava aita. Tämä ennen kaupungin omistuksessa ollut historiallinen maamerkki ja julkinen tila, on siirtynyt yksityiseen omistukseen saaden näin uuden tarkoituksen ja tehtävän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on katsoa tarkemmin mitä tässä julkisessa tilassa tapahtuu ja miksi? Tutkimuskohteena ovat valloillaan olevat hegemoniset diskurssit ja käytännöt julkisen tilan käytön sääntelyssä ja määrittelyssä. Fokukseni on tämän päivän Helsingin diskursseissa ja tarkemmin tapauksessa, jossa ennen kaupungin omistuksessa oleva julkinen tilaa annetaan yksityisen sektorin omistukseen; tapaus Lasipalatsi ja Konstsamfundetin hallinnoima Amos Rex. Tutkimus tehdään käyttämällä apunaan teorioita julkisesta tilasta, yksityisen ja julkisen kohtaamisista, instituutiokritiikistä ja agonismista. Valittu menetelmä edustaa kuratoriaalista tapaustutkimusta ja teoriat perustuvat Henri Lefebvren, Hannah Arendtin, David Harveyn ja Chantal Mouffen ajatuksiin. Ensisijaisena materiaalina käytetään haastatteluja, kokouspöytäkirjoja ja artikkeleita paikallisissa tiedotusvälineissä. Tutkimukseeni sisältyy myös agonistisia interventioita, jotka toimivat välineenä parempaan henkilökohtaiseen ymmärtämiseen, siitä miten tämä erityinen julkinen tila voidaan ymmärtää ja kohdata. Molemmat, Konstsamfundetin johtaja Kaj-Gustaf Bergh sekä Amos Rexin johtaja Kai Kartio, sanovat Helsingin kaupungin näkevän Lasipalatsin ongelmana, josta on päästävä eroon. Uudelle museolle tila olisi taas sopiva. Tästä syystä rakennus annettiin yksityisen instituution omistukseen. Prosessi näytti etenevän vaivattomasti ja onkin syytä olettaa, että kaupungin byrokratiarattaita kiihdytti Konstsamfundetin valta-asema ja hyvät suhteet kaupunkiin. Konstsamfundet saa omistukseensa maamerkin Helsingin ydinkeskustassa, jonka sijainti jo pelkästään antaa suunnatonta näkyvyyttä ja valtaa. Tilan muuntuminen museoksi on suuri muutos. Tämä muutos herättää huolta tilan yksityistämisestä ––miten museoinstituutio onnistuu luomaan avoimen julkisen tilan? Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että Amos Rexillä on kaikki mahdollisuudet luoda museo, joka mittaa menestystään muulla kuin lipputulovoitoilla. Heillä on mahdollisuus olla todella erilainen ja avata ovensa erilaiselle ajattelulle–– kassamagneettinäyttelyiden sijasta tuoda esille unohdetut historiat ja vaimennetut äänet, yleisöä aliarvioivien opastuksien sijasta keskittyä kriittiseen pedagogiikkaan, ei identifioida yleisöään homogeenisenä ryhmänä (valkoinen, hetero, korkeampi keskiluokka) ja mikä tärkeintä, pohtia omia syitä ja tarkoituksia aina uudelleen. Amos Rexillä on mahdollisuus luoda tulevaisuus, joka vastakkainasettelun sijasta toisi ihmiset yhteen. Tarvitsemme kulttuuria, joka saa meidät ajattelemaan, tuntemaan, epäilemään, haastamaan ja analysoimaan ympäröivää todellisuutta.Description
Supervisor
Karo, MarkoSternfeld, Nora
Thesis advisor
Harri, HennaKeywords
Helsinki, Lasipalatsi, Amos Rex, public space, institutional critic, agonism