Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, ovatko EU:ssa 1.10.2023 voimaantulleen hiilirajamekanismin myötä ajankohtaiseksi aiheeksi nousseet vientihyvitykset hiilivuotoriskin ehkäisemisen keinoina yhteensopivia Maailman kauppajärjestön eli WTO:n säännösten kanssa. Alatutkimuskysymyksinä esitettiin, millaisia vientihyvitykset ovat oikeudellisena instrumenttina ja voidaanko ne oikeuttaa WTO:n ympäristönsuojelua koskevan poikkeusartiklan nojalla.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin lainoppia eli oikeusdogmaattista menetelmää. Tähän menetelmään päädyttiin, koska tutkimuskohteena oli suunnitteilla olevan oikeudellisen välineen yhteensopivuus jo voimassa olevien oikeussääntöjen kanssa. Tulkinnan apuna käytettiin teleologista, eli sääntelyn tavoitteita korostavaa tulkintaa sekä systemaattista, eli muut oikeusnormit, yleiset opit ja oikeusjärjestyksen systematiikan huomioivaa tulkintaa. Oikeuslähteinä käytettiin voimassa olevaa lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, oikeuskirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä.
Tutkimuksessa todettiin vientihyvitysten luonteen osalta, että ne joko vapauttavat viejäyrityksen hiilen hinnasta tai palauttavat niille jo maksetun hiilen hinnan. Vientihyvityksen lukeutuminen tueksi jäi epäselväksi, sillä tukia ja tasoitustulleja koskevassa sopimuksessa tuen määritelmän ulkopuolelle rajataan vientituet tietyin edellytyksin. Syrjimättömyysperiaatteen osalta havaittiin, että vientihyvitykset rikkovat sekä suosituimmuusperiaatetta että kansallisen kohtelun periaatetta, sillä niitä myönnetään vain EU:n omille tuotteille. Ympäristönsuojelua koskevan poikkeusartiklan osalta havaittiin, että vientihyvityksiä ei voida oikeuttaa tällä perusteella, koska WTO:n riitojenratkaisuelimen mukaan jäsenen on käytettävä vähiten syrjivää keinoa ympäristön suojelemiseksi, muutoin kyseessä on epäoikeutettu syrjintä ja naamioitu kaupan rajoittaminen. Johtopäätöksenä todettiin, että vientihyvitykset eivät näillä perusteilla ole yhteensopivia WTO:n säännösten kanssa.
Tutkimuksessa esitettiin hiilivuodon riskin torjumiseksi vaihtoehtoisina vähemmän syrjivinä keinoina innovaatiotuki, kertaluonteinen avustus sekä maailmanlaajuinen hiilen hinta. Maailmanlaajuinen hiilen hinta havaittiin tutkimuksessa parhaaksi mutta vähiten todennäköiseksi vaihtoehdoksi, sillä se edellyttää kaikkien valtioiden yhteisymmärrystä. Sen vuoksi innovaatiotuki ja kertaluonteinen avustus ovat todennäköisemmin toteutettavia keinoja.This study seeks to determine whether EU’s export rebates are compatible with World Trade Organization’s (WTO) rules. The export rebates became topical with EU’s carbon border adjustment mechanism entering into force on 1st October 2023. Additionally, the study asks what kind of legal instruments the export rebates are and whether they can be justified based on the WTO’s general exception article on environmental protection.
The study uses jurisprudence, i.e. legal dogmatic method, because the research subject is the compatibility of a planned legal instrument with already existing legal rules. A teleological interpretation, emphasizing the objectives of the regulation, and a systematic interpretation, considering other legal norms, general doctrines and the systematics of the legal order, is used to aid interpretation. Legal sources include current legislation, preparation materials, legal literature, and legal practice.
The export rebates are found to either exempt the exporting company from the price of carbon or return the already paid carbon price. Export subsidies are excluded from the definition of subsidy in the Agreement on Subsidies and Countervailing Measures based on specific conditions. However, whether the export rebates are considered as export subsidies remained unclear. With respect to the non-discrimination principle, this study finds that the export rebates violate both the principle of most-favored-nation and the principle of national treatment, as they would only be granted to the EU’s own products. In addition, the export rebates cannot be justified by general exception article on environmental protection, because according to the WTO’s dispute settlement body, WTO’s members should use the least discriminatory measure to protect environment, as otherwise it would be unjustifiable discrimination and disguised restriction on international trade. Based on these findings, this study concludes that the export rebates are not compatible with WTO-rules.
To be compatible with WTO-rules, alternative solutions to prevent carbon leakage must be less discriminatory. Innovation support, one-time assistance and a global carbon price are examples of such alternatives. The global carbon price was identified as the best but least likely option, as it requires a consensus among all states. This leaves the most likely options to be the innovation support and the one-time assistance.
