Architecture and technology : Alvar Aalto's Paimio Sanatorium

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (monograph) | Defence date: 2016-01-29
Date
2016
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
341
Series
Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 1/2016
Abstract
The doctoral dissertation of Marianna Heikinheimo, Master of Science in Architecture, Master of Fine Arts, in the field of architectural history Architecture and Technology: Alvar Aalto's Paimio Sanatorium discusses the relationship between architecture and technology in Paimio Sanatorium (1928-1933), designed by the renowned Finnish master architect, Alvar Aalto. The building is considered the turning point in Aalto's career and one of the most significant works of international Modernism in the inter-war period. In the face of increasingly rapid industrialisation and urbanisation, European architecture was at the time undergoing a dramatic ideological shift. Aalto came into contact with avant-garde architects through the organisation Congrès Internationaux d'Architecture Moderne (CIAM) from 1929 onwards. Aalto's aim with the design of Paimio Sanatorium, the most challenging assignment of his career so far, was to apply the new approach to architecture. The theoretical underpinning for the study is the actor-network theory developed by the French sociologist Bruno Latour (1947). Besides the social theory, it also assigns a role for material factors in the evolution of technological systems. In this theory, the relationship between social and material actants is reciprocal, an observation which opens up interesting angles into architectural research. For the purpose of this dissertation, I understand symbolic expression in architecture as a system with its own logic and, in contrast, construction as a technological system forming the framework within which the practical problems of building are resolved. According to the British architect and scholar Alan Colquhoun, symbolic representation and empirical building are parallel systems. Symbolic representation is based on facts while architecture is bound to a given social, technological or economic situation in time. A building with all its qualities and features has, in the present study, been understood as a technological system formed by people, organisations and material actors. The case study deals with the interaction between the architect and the other stakeholders within the scope of one building project. Aalto won the open architectural competition in 1929 and was able to influence the overall design solutions of the building from the very beginning of the project. This study investigates how Aalto managed to reconcile international ideology and local building culture in a country where the degree of industrialisation in the building sector was relatively low. Specific attention has been given to the solutions that were new at the time, such as the heating, ventilation, sewage and electrical systems: who knew how to implement them and what were the critical points to consider in developing the solutions; were the systems sufficiently ready to be used as such, or did the architect or other project stakeholders contribute to their development; is it plausible to understand them as being part of Aalto's tectonic approach in a way similar to the well-known concrete frame of the sanatorium?

Arkkitehti, kuvataiteen maisteri Marianna Heikinheimon arkkitehtuurin historian alaan kuuluva väitöskirja Architecture and Technology: Alvar Aalto's Paimio Sanatorium tarkastelee arkkitehtuurin ja teknologian suhdetta suomalaisen mestariarkkitehdin Alvar Aallon suunnittelemassa Paimion parantolassa (1928-1933). Teosta pidetään Aallon uran käännekohtana ja yhtenä maailmansotien välisen modernismin kansainvälisesti keskeisimpänä teoksena. Eurooppalainen arkkitehtuuri koki tuolloin valtavan ideologisen muutoksen pyrkiessään vastaamaan yhä nopeammin teollistuvan ja kaupungistuvan yhteiskunnan haasteisiin. Aalto tuli kosketuksiin avantgardistiarkkitehtien kanssa Congrès internationaux d'architectue moderne -järjestön piirissä vuodesta 1929 alkaen. Hän pyrki Paimion parantolassa, siihenastisen uransa haastavimmassa työssä, soveltamaan uutta näkemystään arkkitehtuurista. Työn teoreettisena näkökulmana on ranskalaisen sosiologin Bruno Latourin (1947-) aktiivisesti kehittämä toimijaverkkoteoria, joka korostaa paitsi sosiaalisten, myös materiaalisten tekijöiden osuutta teknologisten järjestelmien muotoutumisessa. Teorian mukaan sosiaalisten ja materiaalisten toimijoiden välinen suhde ei ole yksisuuntainen, mikä huomio avaa kiinnostavia näkökulmia arkkitehtuuritutkimuksen kannalta. Olen ymmärtänyt arkkitehtuurin symbolisen ilmaisun järjestelmäksi, jolla on oma logiikkansa ja toisaalta rakentamisen teknologiseksi järjestelmäksi, jonka puitteissa rakentamisen käytännön ongelmat ratkaistaan. Brittiläisen arkkitehtuuriteoreetikon Alan Colquhounin mukaan symbolinen esittäminen ja empiirinen rakantaminen ovat samanaikaisia järjestelmiä. Symbolinen esittäminen perustuu tosiasioihin ja arkkitehtuuri on aina sidottu tiettyyn sosiaaliseen, teknologiseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Olen käsittänyt rakennuksen luonteeltaan monimuotoiseksi ihmisten, organisaatioiden ja materiaalisten toimijoiden yhdessä muodostamaksi teknologiseksi järjestelmäksi. Tapaustutkimus käsittelee arkkitehdin ja muiden osapuoten välistä vuorovaikutusta yhden rakennushankkeen mittakaavassa. Aalto voitti avoimen arkkitehtuurikilpailun 1929 ja pääsi vaikuttamaan rakennuksen suunnitteluratkaisuihin kokonaisvaltaisella tavalla jo hankkeen alusta alkaen. Tutkimuskysymykseksi muodostui, miten Aalto onnistui sovittamaan yhteen kansainvälisen ideologian ja paikallisen rakentamisen kulttuurin suuresta lamasta kärsivässä maassa, jonka rakennusteollisuuden teollistumisen aste oli verrattain vähäinen. Erityisen huomion kohteena olivat ajankohdan uudet ratkaisut, kuten lämmitys-, ilmanvaihto-, viemäröinti- ja sähköjärjestelmät: ketkä osasivat soveltaa niitä ja mitkä olivat kriittisiä kysymyksiä niihin liittyvien ratkaisujen muotoutumisessa; olivatko järjestelmät niin valmiita, että niitä oli mahdollista soveltaa sellaisenaan vai osallistuivatko hankkeen arkkitehti tai muut toimijat niiden kehittämiseen; onko taloteknilliset järjestelmät luontevaa ymmärtää osaksi Aallon arkkitehtuurin tektonista ratkaisua vastaavalla tavalla kuin parantolan tunnettu betonirunko?
Description
Supervising professor
Lapintie, Kimmo, Prof, Aalto University, School of Arts, Design, and Architecture, Finland

Thesis advisor
Suominen-Kokkonen, Renja
Keywords
Alvar Aalto, modernism, Paimio Sanatorium, Finland, CIAM, hygiene, rationalism, rationalisation, standards, technology, Bruno Latour, actor-network theory, construction history, hospitals, TB sanatoriums, Alvar Aalto, modernismi, Paimion parantola, Suomi, CIAM, hygienia, rationalismi, rationalisointi, standardit, teknologia, Bruno Latour, toimijaverkkoteoria, rakentamisen historia, parantolat
Other note
Citation