Voimaantumisen tarve - Kuinka villiintyä rakentavasti?

Abstract

Taiteen kandidaatin kirjallinen opinnäytetyöni tarkastelee aggression merkitystä taiteellisessa prosessissa sekä yhteiskunnallisesti. Tutkielmani pyrkii kyseenalaistamaan ”rauhoittumisen eetosta” ja etsii vastausta kysymykseen, aiheuttaako rauhoittumisen ylikorostuminen tunteiden tukahduttamista ja kieltämistä?

Tutkielmani taiteellisessa osuudessa tavoitteenani on tarjota tietoa, kuinka aggressiota voi kanavoida rakentavasti taiteellisessa työskentelyssä ja minkälaisia vaikutuksia tällä on: mitä mahdollisuuksia taiteellinen työskentely voi tarjota ja minkälaisia mahdollisia ongelmia saattaa ilmetä. Taiteellinen tutkimukseni perustuu kehollisen piirtämisen praktiikkaan, joka pohjaa taideterapeuttisiin harjoitteisiin.

Taiteellisteoreettinen, laadullinen tutkielmani on toteutettu taiteellisin sekä fenomenologishermeneuttisin tutkimusmenetelmin. Tutkimusaineistoni koostuu kirjallisen, teoreettisen osuuden lisäksi prosessilähtöisestä taiteellisesta työskentelystä ja tähän liittyvästä työpäiväkirjasta, jotka tarjoavat kokemuksellista tietoa aiheesta. Tutkimukseni päätarkastelukulmana on taiteellinen prosessi.

Tutkimuksessani vahvistui kokemukseni tunteiden tukahduttamisen ja kieltämisen kulttuurista, jonka seurauksena voi nähdä passiivisaggressiivisuuden ja toksisen positiivisuuden. Tästä löytyi yhteyksiä rauhoittumisen eetoksen ylikorostumiseen. Tutkimustulokset osoittivat, että aggression kanavoiminen taiteellisesti voi toimia rauhoittumisen ja rentoutumisen mahdollistajana. Tutkimukseni sai minut myös kyseenalaistamaan rauhoittuvan ja aggressiivisen kehollisen piirtämisen laadun vastakohtaisuutta.