Taiteellinen työ ja visuaalinen ajattelu : eräs havainnon tutkimushistoria

Thumbnail Image

Files

isbn9789526070902.pdf (6.25 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Doctoral thesis (monograph) | Defence date: 2016-12-09
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2016

Department

Taiteen laitos
Department of Art

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Language

fi

Pages

377

Series

Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 220/2016

Abstract

This is an artistic research presented in a theoretical form in order to afford basic research of art-education. In methodology, the presentation is phenomenological with concept-analytical means, and follows the theoretical interest. The research begins with a question evoked by interdisciplinary experiences: Why artistic practice, occasionally, seems to refer to other practices the way that gives no answer how the practice finds it reference? First I approach the research question in my own art practice, then in its other cultural contexts: visual culture, contemporary art, philosophy of tool, anthropology of mimesis, aesthetic experience, imagination, theory of perception and the movement as a source of wisdom of flesh. These contextualizations make it possible to rethink my conceptual framework and to locate the research within the discourse on visual. Finally in a dialogue with a selection of artists I turn to the original research question with new conceptual tools: What kind of politics an artist chooses to make visual thinking visible? The research outcome is presented as a possible genealogy of discourse on visual thinking that finds its sources especially from Foucault’s idea of episteme, in the Finnish art-education research-tradition, from selected contemporary artists and from my own research history. History and the sources of this research show that our visual practices do not emerge from nil or outside the agent: they already belong to visual thinking. The outcome of visual thinking already covers and gives the possibility for visual practice to appear. The research shows that when a cultural practice finds its visual thinking, the meaning is in appearing and in the appearance. The research takes a critical stand towards a kind of reflective thinking, widely known in art education, where the visual thinking is narrowed down to a practical task of reflection. The Western tradition intellectualizes the visual experience, interpreting it as a tool for emotional-life or sublimation. This research emphasizes the responsibility of artist, educator and researcher, they must understand the context they work in and must interpret the relations; thereby the visual nature of experience becomes conditioned. The research argues that it is not necessary to presuppose the phenomena to consider experience visual. Finally, the research gives evidence for appreciation of the outcome of visual thinking as politics of power, involving the right to use one’s own imagination and perceptive skills when deciding and presenting what is visible, and why. However, everyone can take responsibility for one’s visual thinking and make it visible. Visual thinking is related to the stance inherent in contemporary art where intertwining of life and its meanings is needed to assess and to create a discourse on the intertwining itself.

Tutkimukseni on taiteellinen tutkimus, jonka raportoin teoreettisessa muodossaan kuvataidekasvatuksen perustutkimuksena. Tutkimusraportin menetelmällinen ote on fenomenologinen, käsiteanalyyttinen sekä teoreettisen intressin suuntaama. Tutkimus alkaa taiteidenvälisten kokemusten herättämällä kysymyksellä: miksi taiteellinen toiminta joskus osoittaa yhteytensä muihin käytäntöihin tavalla, johon yhteyden osoittanut toiminta ei itse anna vastausta? Tutkimusosassa seuraan kysymystä omassa toiminnassani ja sen jälkeen useissa kulttuurisissa yhteyksissä: visuaalisessa kulttuurissa, nykytaiteessa, työkalun filosofiassa, mimesiksen antropologisessa tarkastelussa, esteettisessä kokemuksessa, mielikuvituksessa, havaintoteoriassa sekä liikkeeseen kuuluvassa lihan viisaudessa. Kontektualisointien myötä ajattelen työn keskeiset käsitteet uudelleen ja sijoitan tutkimukseni diskurssiin visuaalisesta. Tutkimuksen lopuksi palaan vuoropuhelussa valittujen taiteilijoiden kanssa alkuperäiseen tutkimuskysymykseen uudella käsitteellisellä otteella: millaisen politiikan taiteilija valitsee tehdessään visuaalisen ajattelunsa näkyväksi? Esitän tutkimuksen lopputulokset eräänä mahdollisena genealogiana keskustelulle visuaalisesta ajattelusta. Lähteenä käytän erityisesti Foucaultin ajatusta epistemestä, suomalaisen taidekasvatuksen tutkimustraditiota, valittuja nykytaiteilijoita sekä omaa taiteellista tutkimushistoriaani. Tutkimukseni historiallisuus ja lähteet osoittavat, että visuaaliset käytäntömme, havainto, taiteellinen työ tai reflektio eivät synny tyhjästä tai itsen ulkopuolelle: ne kuuluvat visuaaliseen ajatteluun. Visuaalisen ajattelun lopputulokset aina jo kattavat ja antavat visuaalisten käytäntöjemme ilmaantumisen mahdollisuuden. Tutkimus osoittaa, että kulttuurisen käytännön löytäessä visuaalisen ajattelunsa merkitys on ilmaantumisessa ja ilmitulemisen tavassa. Tutkimus asettuu kritiikiksi kuvataidekasvatuksen reflektiivisen ajattelun perinteelle, jossa visuaalinen ajattelu kaventuu reflektion tunnistamaksi tehtäväksi. Reflektioperinteemme älyllistää visuaalisen kokemuksen tunne-elämän tai ylevöittämisen välineeksi. Tutkimuksessa painotetaankin taiteilijan, kasvattajan ja tutkijan vastuuta ymmärtää kontekstia ja tulkita suhteita, joissa visuaalinen kokemus ehdollistetaan. Tutkimus perustelee, että ilmiöperustan olettaminen ei ole välttämätöntä kokemuksen visuaalisuudelle. Tutkimus tunnistaa visuaalisen ajattelun tuotteiden kulttuurisen arvostamisen politiikaksi oikeudesta käyttää omaa mielikuvitustaan ja havaitsemisen taitoja sen päättämiseen mikä on näkyvää ja miksi. Omasta visuaalisesta ajattelustaan voi kuitenkin ottaa vastuun ja sitten tehdä se näkyväksi. Visuaalinen ajatteleminen viittaa nykytaiteesta tuttuun asenteeseen, jossa elämän kietoutuminen kaikkiin merkityksiin, joskus määrättömällä tavalla, halutaan ottaa mukaan kietoutuneisuudesta tehtävään arviointiin ja keskusteluun.

Description

Supervising professor

Varto, Juha, Prof., Aalto University, School of Arts, Design, and Architecture, Finland

Thesis advisor

Varto, Juha, Prof., Aalto University, School of Arts, Design, and Architecture, Finland

Keywords

visuaalinen ajattelu, taiteellinen työ, visual thinking, artistic work

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-7090-2

Collections

[diss] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS