Ihon alla – Taide yksinäisen vanhuksen kohtaamisessa
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
P1 OPINNÄYTTEET D 2016 Tikka
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2016
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
fi
Pages
83 + 1
Series
Abstract
Taiteen maisterin opinnäytetyöni käsittelee ikäihmisen ja vapaaehtoisen välillä toteutuvaa taidekohtaamistoimintaa. Työni kirjallisessa osassa kuvaan työskentelyä toimiessani itse vapaaehtoisena kahden yksinäisen ikäihmisen parissa puolen vuoden ajan vuonna 2012. Tutkin auttamistyön ja taidekasvatuksen välimaastossa toteutuvan toiminnan haasteita fenomenologisen tutkimusotteen periaatteita noudattaen. Käytän narratiivista kirjoitustapaa tuodakseni esille niin ikäihmisen kuin vapaaehtoisenkin ääntä. Taidekohtaamisten ideana on tarjota syrjäytymisvaarassa olevalle ikäihmiselle mahdollisuus dialogiin taiteen äärellä. Toiminta on maksutonta ja toteutuu ikäihmisen omassa kodissa. Monitaiteellisuuden ja improvisaation keinoin mahdollistuu taiteen tekeminen fyysisistä rajoituksista huolimatta. Vanhuksen omat mielenkiinnon kohteet määrittelevät taidekohtaamisissa syntyvän taiteen luonteen. Kotona kahden kesken toteutettavat taidekohtaamiset ovat omiaan luomaan luottamuksen ilmapiirin, joka sallii vaikeistakin tunteista puhumisen. Taide johdattaa ikäihmisen ja vapaaehtoisen läsnäolon tilaan. Syntyy syvällisiä keskusteluja ikäihmisen tuntojen äärellä. Vanhuksen kuolemanpelko, luopumistyö, yksinäisyys ja tarvitsevuus saattavat vapaaehtoisen oman jaksamisensa äärirajoille. Käsittelen taidekohtaamisten etiikkaa ja ristiriitaisia tuntemuksiani, kun ikäihmisten kanssa käydyt keskustelut päätyvät työni materiaaliksi. Pohdin myös epäsuhtaa vallan asetelmaa, jonka toteuttamani taidetoiminta luo ikäihmisen ja vapaaehtoisen välille. Pahimmillaan vanhuksen ainoa merkityksellinen vuorovaikutus saattaa tukeutua yhden vapaaehtoisen varaan. Taidekohtaamisissa kokemani vahvistaa käsitystäni taiteen terapeuttisuudesta ja eri taidemuotojen erilaisista ominaislaaduista. Koska keskustelut muodostuvat taidekohtaamistoiminnan keskiöksi, tarkastelen niitä Grant Kesterin dialogisen estetiikan näkökulmasta. Arvioidessani taidekohtaamisten toimivuutta, voisin nähdä niiden soveltuvan omaishoitajan työhön, jossa läheisyys ja sitoutuminen ovat luonnostaan mukana.Tulevaisuudessa en kuitenkaan toteuttaisi toisilleen ennalta tuntemattoman vanhuksen ja vapaaehtoisen välisiä taidekohtaamisia vastaavalla tavalla. Jos toiminta toteutuisi edelleen tässä työssä kuvatulla tavalla, tulisi ohjaajana toimia palkattu, taideterapiakoulutuksen saanut henkilö. Vapaaehtoispohjalta voisivat tulevaisuuden taidekohtaamiset toteutua suuremmassa ryhmässä esimerkiksi taloyhtiön kerhohuoneessa. Koska toiminnan pohjalla on tavoite vuorovaikutuksesta taiteen äärellä, olisi tällä tavoin mahdollista tuoda yhteen yksinäisiä ikäihmisiä ja muita toiminnasta kiinnostuneita. Sisällön tulisi olla edelleen kaikille soveltuvaa taidetoimintaa aina yhteislauluhetkistä kuvataiteellisiin sisältöihin. Jos taas tulevaisuuden taidekohtaamisryhmä toimisi dialogisen estetiikan periaatteiden mukaisesti, tulisi ohjaajana olla palkattu taiteenalan ammattilainen. The starting point of my master’s thesis was addressing the challenges I faced while developing the artistic interaction between a volunteer and an elderly person. The idea of artistic interaction is to provide an opportunity for a lonely elderly person to create art in conjunction with another person. This is to encourage communality, in addition to giving support to a senior individual otherwise in danger of social exclusion. In order to succeed optimally, the artistic process with an elderly person should be based on his or her points of reference and interest. The process of artistic interaction is generated and develops while the volunteer and elderly person get to know one another. Making use of different art forms provides many opportunities for working with people, who may also have different disabilities. The art created during the artistic interactions was largely based on improvisation. The discussions that emerged in the course of this project are viewed from the perspective of Grant Kester’s dialogical aesthetics. The volunteer visiting an elderly person has no official guidance towards the experiences he or she faces in their work. Sometimes the volunteer is the only social contact for the elderly person to share their thoughts with. Using the elderly person´s home as the place for the artistic interaction resulted in the creation of a safe environment for experiences which even became therapeutic. As a volunteer, I found myself immersed in their deepest needs and concerns. These included sorrows, sexuality and fear of death. This eventually became a psychological burden for me as the volunteer. In this work I sometimes felt the contradiction between the various roles, due to constantly moving between the roles of an art educator, a therapist, a volunteer, a researcher and a friend. I researched my experiences from the art interactions through the phenomenological research method and used the narrative way of writing to elaborate on the nature of the communication.Description
Supervisor
Pusa, TiinaThesis advisor
Tiina, PusaKeywords
vanhus, yksinäisyys, vapaaehtoistyö, taide, taiteidenvälisyys, dialoginen estetiikka