Reorienting Environmental Art Education
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Doctoral thesis (monograph)
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2021
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
264
Series
Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 9/2021
Abstract
Art educators have already responded to eco-social challenges for decades by seeking to advance environmental awareness, sensitivity, eco-social justice, democracy, and cultural sustainability. These various approaches and conceptualisations are discussed in this doctoral dissertation as environmental art education (EAE). The dissertation investigates EAE with a focus on its philosophical-theoretical groundings. A comprehensive mapping of EAE literature highlights that despite EAE aims at challenging modern Western dualistic thinking, the applied humanist theories problematically reassert the separateness of the categories of human and nature. The dissertation discusses the limitations of traditional EAE as it does not seem to offer a means for questioning human exceptionalism (anthropocentrism). Particularly when living through ecological crises, EAE, which furthermore runs the risk of romanticising human-nature relations, appears inadequate. The research reorients EAE by engaging with posthumanist theories. It draws from the threads of environmental, critical, feminist, and educational posthumanist theories that decentre the human, unpack categorical divides through materialist and process-oriented ontologies, and intersect with decolonial, race and other critical theories. The methodology of the research is informed by the recent developments in post-qualitative inquiry, including multispecies and walking methodologies. The research puts posthumanist theories to work by developing and employing an experiment called becoming-with the forest. Through focusing on artistic thinking, and embodied, sensory, movement-based ways of knowing, the experiment aims at groping towards multispecies and material forest entanglements, provoking thinking-with others, and queering habitual responses and conceptions of subjectivity. Different aspects unfolding in the experiment are introduced through visual-textual stories. The experiment activated considerations concerning the recognising of vulnerabilities, difficulties of disturbing anthropocentrism, and complex responses to the enmeshment of nature and culture. These topics are discussed further with posthumanist theories, and their implications for EAE pedagogies are speculated upon. The research proposes generative potentials in art educational strategies for queering normative human-nature relations, acknowledging more-than-human agencies, and creating new stories of shared worlds beyond human mastery. It encourages focusing on complex material and multispecies entanglements and attending to their ethics and politics in arts and their education, and proposes practices that are critical-creative, experimental, open-ended, transdisciplinary, and engage with multiple ways of knowing. These suggestions pave the way for exploring further the profound implications of posthumanist ontologies for subjectivities, pedagogies, learning, and the arts.Taidekasvattajat ovat tarttuneet eko-sosiaalisiin haasteisiin ja pyrkineet edistämään ympäristötietoisuutta, -herkkyyttä, ekososiaalista oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja kulttuurista kestävyyttä jo vuosikymmenien ajan. Näitä monimuotoisia lähestymistapoja ja käsitteellistyksiä kutsutaan tässä tutkimuksessa ympäristötaidekasvatukseksi (EAE, engl. environmental art education). Väitöstutkimuksessa tarkastellaan EAE:n teoreettisfilosofisia perusteita. EAE-kirjallisuuden kartoittaminen nostaa esiin sen, että vaikka EAE pyrkii haastamaan länsimaista dualistista ajattelua, siinä sovellettavat teoriat ylläpitävät ongelmallisesti ihmisen ja luonnon kategorioiden erillisyyttä. Tutkimuksessa keskustellaan perinteisen EAE:n rajoitteista, sillä se vaikuttaa olevan kykenemätön tarjoamaan keinoja ihmiskeskeisyyden (antroposentrismi) kyseenalaistamiseen. Varsinkin ekologisten kriisien ajassa EAE, joka saattaa lisäksi romantisoida ihmisen ja luonnon suhteita, vaikuttaa riittämättömältä. Tutkimus suuntaa EAE:a uudelleen posthumanististen teorioiden kautta. Uudelleensuuntaamisessa ammennetaan kriittisistä, feministisistä ja kasvatuksellisista posthumanistisista teorioista, jotka siirtävät ihmistä pois keskiöstä, purkavat ontologisia jaotteluita ja lisäksi risteävät kolonialismin, rodun ja muiden kriittisten teorioiden kanssa. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa nojaa viimeaikaisiin jälki-kvalitatiivisiin tutkimuksellisiin kehittelyihin, muun muassa inhimillistä ylittävään kävelytutkimukseen. Posthumanistisia teorioita koetellaan kokeilun kautta, jota kutsutaan kanssalaistumiseksi metsän kanssa. Nojaaminen taiteelliseen ajatteluun ja kehollisten, aististen ja liikkeestä ammentavien tietämisen tapojen huomioiminen kannusti tunnustelemaan monilajisia ja materiaalisia yhteenkietoutumisia metsän kanssa. Se myös haastoi ajattelemaan toisten kanssa, sekä outoutti totuttuja vastaamisen tapoja ja käsityksiä subjektiviteetista. Kokeilusta kehkeytyviä huomioita esitellään kirjallis-kuvallisten tarinoiden kautta. Kokeilu käynnistää pohdintoja, jotka liittyvät haavoittuvaisuuksien tunnistamiseen, ihmiskeskeisyyden horjuttamisen vaikeuteen sekä luonnon ja kulttuurin toisiinsa sotkeutumisen synnyttämien vastakaikujen monimutkaisuuteen. Aiheista keskustellaan posthumanistisen teorioiden kanssa ja niiden seuraamuksia EAE:lle spekuloidaan. Tutkimus ehdottaa, että taidekasvatuksellisilla strategioilla on potentiaalia normatiivisten ihmis-luonto-suhteiden outouttamiseen, ei-inhimillisten toimijuuksien tunnistamiseen ja kehittelemään uusia tarinoita ihmiskeskeisyyden ylittävästä yhteisestä maailmassaolosta. Tutkimus kannustaa keskittymään monimutkaisiin materiaalisiin ja monilajisiin yhteenkietoutumisiin ja niiden eettisiin ja poliittisiin ulottuvuuksiin taiteessa ja taidekasvatuksessa, ja kannustaa käytäntöihin, jotka ovat kriittisiä, luovia, kokeellisia, avoinloppuisia, tieteenaloja ylittäviä ja nojautuvat moninaisiin tietämisen tapoihin. Nämä ehdotukset pohjustavat jatkoa sen tutkimiseen, minkälaisia käsityksiä subjektiviteeteista, pedagogiikasta, oppimisesta ja taiteista posthumanistiset ontologiat avaavat.Description
Defence is held on 19.3.2021 12:00 – 14:00. Remotely via Zoom: https://aalto.zoom.us/j/69573192303
Supervising professor
Kallio-Tavin, Mira, Assoc. Prof., Aalto University, Department of Art, FinlandThesis advisor
Löytönen Teija, Adj. Prof., Aalto University, FinlandSpringgay, Stephanie, Assoc. Prof., McMaster University, Canada
Keywords
art education, art, environment, posthumanism, anthropocentrism, human-nature relation, taidekasvatus, taide, ympäristö, posthumanismi, antroposentrismi, luontosuhde