A Geometric Approach to Eigenanalysis - with Applications to Structural Stability

Abstract

This thesis clarifies certain aspects of non-linear eigenanalysis with the help of differential geometry tools. Non-linear eigenproblems are generalizations of the linear eigenproblem that comprise higher order terms with respect to the bifurcation parameter. They arise from singularity investigations of dynamical system equilibrium sets: for a vast majority of physical problems, the eigenspace associated to the eigenproblem gives, precisely, the bifurcating direction at the singular point. The research question consists in assessing the sensitivity of the eigenspace with respect to a prescribed variation of internal parameters of the defining dynamical system. A possible source of variation comes from using the linear predictor instead of the original non-linear eigenproblem. One of the questions an answer shall be given to, consists in assessing the difference between two eigenspaces: one given by the linear predictor and the other given by the original non-linear eigenproblem. The tools used are taken from differential geometry. The parameter dependent Jacobian matrix evaluated at the primary equilibrium branch defines the non-linear eigenproblem. Geometrically, it can be interpreted as a smooth curve, called the Jacobian curve, that evolutes in the ambient matrix space. At a bifurcation point, the Jacobian matrix is rank deficient, by definition. Hence, the geometric interpretation of a nonlinear eigenproblem is the intersection of the Jacobian curve with the fixed rank matrix submanifold embedded in the ambient matrix space. The intersection point constitutes, therefore, a reference point on the fixed rank matrix manifold, around which one can draw a sphere of given radius computed with respect to the Riemannian distance function. The geometric interpretation of the eigenproblem enables the eigenspace associated with the eigenproblem to be considered as a smooth map, called the eigenspace map. It is defined on the fixed rank matrix manifold and has values in the projective space. Sensitivity analysis of the eigenspace map consists, then, in computing the ratio of two distances. The first distance, which is located in the denominator of the ratio, is the Riemannian distance on the fixed rank matrix manifold between the centre point and a point on the sphere. It is, by definition, equal to the radius of the sphere. The second distance, located in the numerator of the ratio, is the distance, in the projective space, between the corresponding two image points by the eigenspace map. Numerical examples are given at the end of the work to illustrate the use of eigenspace sensitivity analysis in the context of structural stability.

Väitöstyössä selvennetään differentiaaligeometrian menetelmin epälineaarisen ominaisarvoanalyysin aspekteja. Epälineaarinen ominaisarvotehtävä on yleistys lineaarisesta ominaisarvotehtävästä siten, että bifurkaatioparametrin suhteen korkeampaa astetta olevat matriisitermit otetaan huomioon. Kyseinen tehtävä esiintyy dynaamisten systeemien tasapainopistejoukkojen singulaarisuustarkasteluissa, sillä suurelle osalle fysikaalisista ongelmista ominaisarvotehtävään liittyvä ominaisavaruus antaa bifurkoivan suunnan sigulaaripisteeseen piirretyllä tangenttikartiolla. Keskeiseksi tutkimusongelmaksi nousee siten ominaisavaruuden herkkyys dynaamisen systeemin sisäisten parametrien vaihtelulle. Tässä työssä tarkastellaan erityisesti tapausta, jossa parametrien vaihtelu liittyy siihen, että epälineaarisen ominaisarvotehtävän sijaan käytetään linearisoitua ominaisarvotehtävää. Näin ollen on tärkeää tietää kuinka paljon linearisoidun ominaisarvotehtävän ominaisavaruus poikkeaa epälineaarisen ominaisarvotehtävän ominaisavaruudesta. Differentiaaligeometrian työkaluilla on työssä olennainen rooli. Bifurkaatioparametrista riippuva tasapainofunktioiden jakobiaanimatriisi evaluoidaan primääritasapainopolulla ja se määrittää ominaisarvotehtävän. Parametririippuva jakobiaanimatriisi voidaan geometrisesti tulkita sileäksi käyräksi matriisiavaruudessa, jakobiaanikäyräksi. Bifurkaatiopisteessä jakobiaani on rangivajaa, joten geometrisesti epälineaarinen ominaisarvotehtävä voidaan tulkita matriisiavaruuteen upotetun jakobiaanikäyrän ja vakiorangimatriisimoniston leikkauspisteeksi. Tätä leikkauspistettä voidaan ajatella keskipisteeksi vakiorangimatriisimonistolle piirretyle pallolle, jossa monistolla olevien pisteiden väliset etäisyydet lasketaan Riemannin etäisyysfunktion avulla. Ominaisarvoanalyysin geometrinen tulkinta mahdollistaa sen, että ominaisavaruutta voidaan tarkastella sileänä kuvauksena - ominaisavaruuskuvauksena - vakiorangimatriisimonistolta projektiiviseen avaruuteen. Tästä seuraa, että ominaisavaruuskuvauksen herkkyys määritellään kahden etäisyyden osamääränä. Nimittäjässä on Riemannin etäisyys pallon keskipisteestä reunapisteelle, eli pallon säde. Osoittajassa taas on etäisyys projektiivisessa avaruudessa vastaaville ominaisavaruuksille. Työn lopussa annetaan numeerisia esimerkkejä kuinka soveltaa ominaisarvokuvauksen herkkyysanalyysiä rakenteiden stabiiliusongelmiin.