Stereoscopic distortions as an artistic practice
Loading...
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Master's thesis
Location:
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Author
Date
2014
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Language
en
Pages
46 + 5
Series
Abstract
Stereoscopy is a technique for generating a perception of depth using a pair of two-dimensional pictures. Digital technologies of the 21st century have greatly enhanced the possibilities for operating in the field of optical phenomena. Most of the technological problems restraining the acceptance of stereoscopic techniques in the 20th century have now been solved. This allows inexpensive experiments of unnatural visual conditions to be carried out. The goal of this study is to generate novel experiences through an exploration of ways of visualizing spatial dimensions and to provide new practices for observing shapes and objects in an artistic context. Purposefully challenging our conventions of perception and abandoning the desire for comfort defines the starting point for the structure of the art object created in this study. The careful construction of abnormal stereoscopic conditions can produce interesting experiences through a strong response from the physical and the cognitive structures of a human sensory system. With the art object of this study, the main idea is to construct a virtual environment simulating the process of eyes moving freely from the constraints of a human body. This animation is presented in the format of a stereoscopic video installation. Though the animation is distinctively a product of the digital age, and would most likely have been impossible to accurately produce without the aid of a computer, the emphasis of the whole study is clearly on the processes taking place within the human body. The most essential part of pragmatistic theory of art applied in this context is the differentiation of art objects from works of art – the former having physical existence and functioning as an initiator for the latter, which is a specific type of experience and not a physical object of any kind. The experience of the brain’s struggle to make sense of unusual visual conditions brought upon them by the art object constitutes the work of art in this study. However, neither pragmatism nor stereoscopic principles can function as a suitable concept for locating an artistic production in the field of visual arts. For this purpose a relationship between the artistic process of this study and optical art movement is established. Also, connections to new media art and minimalist art are explored. In conclusion, it is stated that, as demonstrated in this study, artistic practices applying the specific distortions of the stereoscopic effect have the potential for generating and directing a specific type of experience.Stereoskopia on tekniikka syvyysvaikutelman luomiseen kaksiulotteisen kuvaparin avulla. 2000-luvulla digitaaliset teknologiat ovat huomattavasti parantaneet mahdollisuuksia työskennellä optisten ilmiöiden kentällä. Suurin osa teknologisista ongelmista, jotka rajoittivat stereoskooppisten tekniikoiden yleistymistä 1900-luvulla, on nyt ratkaistu. Tämä mahdollistaa kustannustehokkaat kokeilut epäluonnollisilla visuaalisilla tiloilla. Tavoitteena tässä tutkimuksessa on luoda uusia kokemuksia tutkimalla tapoja tehdä tilallisten ulottuvuuksien visualisointeja sekä tarjota uusia käytäntöjä muotojen ja esineiden havainnointiin taiteellisessa kontekstissa. Havaitsemisen käytäntöjen tarkoituksellinen haastaminen sekä mukavuuden tavoittelusta luopuminen määrittävät lähtökohdat tässä tutkimuksessa valmistetun taide-esineen rakenteille. Normaalista poikkeavien stereoskooppisten tilojen huolellinen rakentaminen voi tuottaa kiinnostavia kokemuksia ihmisen sensoristen sekä kognitiivisten järjestelmien voimakkaisiin reaktioihin pohjautuen. Keskeisenä ideana tämän tutkimuksen yhteydessä valmistetussa taide-esineessä on luoda virtuaalinen ympäristö, joka simuloi ihmisruumiin rajoitteista vapautettujen silmien liikkumista. Tämä animaatio esitetään stereoskooppisena videoinstallaationa. Vaikka tutkimuksen animaatio on selkeästi digitaalisen aikakauden tuotos, ja sitä olisi todennäköisesti ollut mahdoton toteuttaa tarkasti ilman tietokonetta, kokonaisuudessaan tämä tutkimus painottaa ihmiskehon sisällä tapahtuvia prosesseja. Tässä kontekstissa käytetyn pragmatistisen taiteenteorian keskeisiä ajatuksia on taide-esineiden ja taideteosten erottelu toisistaan. Edellisellä on fyysinen olemassaolo ja se toimii alkuunpanijana jälkimmäiselle, joka puolestaan on tietyn tyyppinen kokemus eikä fysikaalinen esine. Kokemus aivojen käymästä kamppailusta niiden yrittäessä tehdä selkoa taide-esineen tuottamasta epätavallisesta visuaalisesta tilasta muodostaa taideteoksen tässä tutkimuksessa. On kuitenkin huomioitava, ettei pragmatismi eivätkä stereoskooppiset periaatteet voi toimia konseptina taiteellisen produktion paikantamiseen visuaalisen taiteen kentällä. Tätä tarkoitusta varten osoitetaan suhde tämän tutkimuksen ja optisen taiteen välillä. Lisäksi tarkastellaan yhteyksiä uusmediataiteeseen ja minimalistiseen taiteeseen. Yhteenvetona todetaan tämän tutkimuksen osoittavan, että tiettyjen stereoskooppisten vääristymien käytössä taiteellisena menetelmänä on potentiaalia synnyttää ja ohjata erityisiä kokemisen tapoja.Description
Supervisor
Laakso, HarriThesis advisor
Laakso, HarriMäättänen, Pentti
Keywords
stereoscopy, experience, pragmatism, installation
