The structure and distribution of traffic accident costs

Abstract

Suomessa useat tahot keräävät ja tilastoivat liikenneonnettomuustietoja. Tästä huolimatta todellista onnettomuusmäärää ei tiedetä ja sen arvioidaan olevan moninkertainen tilastoituihin onnettomuuksiin nähden.

Liikenneonnettomuuksien kustannuksia voidaan arvioida, kun onnettomuusmäärä on tiedossa. Onnettomuuksien kustannukset muodostuvat suorista ja epäsuorista kustannuksista, joista epäsuorat kustannukset kattavat yli 90 prosenttia henkilövahinko-onnettomuuksien kustannuksista. Vaikka suorien kustannusten osuus on pieni, on myös havaittavissa, että mitä vakavammasta onnettomuudesta on kyse, sitä korkeammiksi suorat kustannukset nousevat. Poikkeuksena on liikennekuolema, jossa uhri kuolee heti eikä vaadi näin ollen sairaala- tai laitoshoitoa.

Koska tilastojen perusteella ei ole mahdollista tehdä vammojen vakavuusluokittelua, on työssä tarkasteltu vammautumisen kustannuksia vammatyypeittäin. Korkeimmat vuosittaiset sairaalahoidon kustannukset aiheutuvat pään ja alaraajojen vammoista. Ikäryhmistä vanhusten onnettomuuksien yksikkökustannukset ovat selvästi korkeimmat.

Liikenneonnettomuuksien kustannukset jakautuvat usean tahon maksettavaksi. Suurin maksajaryhmä ovat vakuutusyhtiöt pakollisen liikennevakuutuksen nojalla. Koska yksittäiset henkilöt maksavat suurimman osan liikennevakuutusmaksuista ja sen lisäksi onnettomuuteen syyllinen osapuoli vastaa omista omaisuusvahingoistaan, voidaan yksittäisiä henkilöitä pitää suurimpina maksajina. Kuntien ja valtion osuudet onnettomuuskustannuksista muodostuvat pääasiassa niiden ylläpitämissä laitoksissa aiheutuvista pakollisen liikennevakuutuksen ulkopuolelle jäävistä kustannuksista. Muita suuria maksajaryhmiä ovat Kela ja työnantajat.

Arvioiden mukaan liikenneonnettomuustilastot kattavat noin 20-25 prosenttia onnettomuuksista ja ainakin kaikkein vakavimmat tapaukset. Kuitenkin, mikäli niistä onnettomuuksista, jotka jäävät tilastojen ulkopuolelle ainoastaan 20 prosenttia olisi vakavia onnettomuuksia, se lähes kaksinkertaistaisi liikenneonnettomuuksista todellisuudessa aiheutuvat kustannukset.

Työn tärkein tulos on, ettei onnettomuuksien kustannustietoja ole lähellekään riittävästi saatavilla niin, että todellinen kustannusjakauma ja maksajat voitaisiin selvittää. Kustannustarkastelun kannalta merkittävän puutteen aiheuttavat myös tilastoinnin riittämättömyys ja onnettomuustilastojen heikko kattavuus.

Kuusankosken alueella on meneillään tapaturmien ehkäisyyn tähtäävä START-hanke, jonka puitteissa kerätään tarkat tiedot onnettomuustapahtumista ja niiden hoidosta. Hankkeen onnistuminen tarkoittaa, että tarkempi tilastointi ja tietojen keruu on mahdollista, mikäli tahtoa löytyy. Olisi kuitenkin tärkeää, että onnettomuustietojen kerääminen tehtäisiin yhteistyössä tietoja tarvitsevien ja tuottavien tahojen kanssa, jotta tiedot olisivat sellaisessa muodossa, että niiden hyödyntäminen olisi mahdollista.