Paikkatietoanalyysi Suomen peltotilusrakenteen kehityksestä 2010-2020

Loading...
Thumbnail Image
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Insinööritieteiden korkeakoulu | Master's thesis
Date
2022-05-16
Department
Major/Subject
Mcode
Degree programme
Master's Programme in Geoinformatics (GIS)
Language
fi
Pages
84+9
Series
Abstract
Suomen peltotilusrakenne on pirstaloitunut sekä pitkään jatkuneen rakennemuutoksen, että historiallisten syiden johdosta. Toisaalta maassamme on tehty useita tilusjärjestelyjä pirstaloitumisen vähentämiseksi. Peltotilusrakennetta ja sen kehitystä on tutkittu aiemminkin, mutta tulokset on saavutettu vaihtelevin metodein ja aineistoin, mistä johtuen muutoksen toteaminen on ollut haastavaa. Tutkielman tavoitteena oli mitata Suomen peltotilusrakenteen kehitystä kymmenen vuoden aikana vuosien 2010 ja 2020 välillä. Spatiaalista analytiikkaa, kuten päällekkäisyysanalyysia ja kartta-algebraa, hyödynnettiin kahden kaikki Suomen peltolohkot sisältävän aineiston analysoinnissa. Muutoksia tutkittiin paitsi yksittäisten lohkojen, myös suurempien, vierekkäiset hallinnat yhdistävien viljelijälohkojen sekä laajempien peltoalueiden kautta. Tulokset osoittavat, että vuosien 2010 ja 2020 välisenä aikana peltolohkon keskikoko on kasvanut koko maan tasolla noin 5 %. Perus- ja viljelijälohkojen kasvuvauhdissa ei ole havaittavaa eroa, eli viljelijät eivät voi merkittävästi nopeuttaa lohkokoon kasvua esimerkiksi vuokrauksen kautta. Viljeltyjen lohkojen mediaani 1,79 ha on huomattavasti viljeltyjen lohkojen keskikokoa, 3,18 ha, pienempi. Keskimääräinen viljelysmatka on kasvanut noin 19 %, pirstoen tilusrakennetta entisestään. Peltotilusjärjestelyjen vaikutusalueilla keskimääräinen lohkokoko on puolestaan kasvanut 27 %, mutta viljelysmatka vain 11 %. Uutta peltoa on otettu maatalouskäyttöön noin 74 000 hehtaaria, kun taas käytöstä on poistunut noin 52 000 hehtaaria peltoa. 37 % peltolohkoista oli vuokrasopimuksen alaisena vuonna 2020. Yksinkertaisella lineaarisella regressiomallilla kyettiin selittämään noin 30 % sekä lohkokoon että viljelysmatkan muutoksista. Selittävien tekijöiden tarkempi analyysi vaatii kehittyneempiä metodeja. Suomen keskimääräinen peltolohkokoko kasvaa hiljalleen, mutta viljelyetäisyyden kasvu osoittaa, että laajentaakseen toimintaansa viljelijöiden tulee etsiä uutta viljelyalaa aina vain kauempaa talouskeskuksesta. Tilusjärjestelyalueiden osalta tulokset osoittavat, että peltotilusjärjestelyllä on mahdollista kasvattaa tehokkaasti peltolohkokokoa, samalla hidastaen viljelyetäisyyden kasvua. Tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää tilusjärjestelytoiminnan suunnittelussa, ja työkaluna tilusjärjestelyiden kohdistamisessa sopiville alueille.

Finnish agricultural landscape has experienced fragmentation due to long-lasting structural change in the agricultural sector as well as historical reasons. Multiple land consolidation projects have been completed throughout the country. Although previous studies on Finnish parcel structure and its development have been conducted, no conclusive study with fully comparable datasets has been done before. The aim of this study was to quantify how the agricultural parcel structure has changed over the period of 2010-2020. Different spatial analysis methods, including overlay analysis and map algebra were utilized over two datasets of all agricultural parcels in the country. Individual parcels were considered, as well as larger parcels that combined the adjacent fields owned or rented by the same farmer. The results show that the average parcel size has increased by 5 %. No difference was found in the growth rate whether individual parcels were considered, or adjacent holdings were combined. This shows that farmers cannot considerably influence the growth rate by using, for example, rental parcels. The median size of parcels, 1,79 hectares, is considerably smaller than the average size, 3,18 hectares. Average distance from the homestead to the parcel has increased by 19 %, thus fragmenting the parcel structure further. In land consolidation project areas, the parcel size increased on average by 27 %, while the average distance grew by 11 %. Comparing the two datasets showed that 74 000 hectares of new fields were taken into use within the study period, while some 52 000 hectares of fields were taken off use. Around 37 % of fields are currently under lease. A simple linear regression model could explain around 30 % of changes both in parcel size and distance. For further statistical analysis more advanced methods are needed. The average size of Finnish agricultural parcels is slowly growing, while the increase in farming distance shows that to increase farm size farmers need to seek for new parcels further away from the homestead. The rates for land consolidation project areas show that land consolidation can both increase the parcel size and decrease distance growth. The results of this study can be utilized in land consolidation project planning, and as a tool in focusing them on areas where they are most needed.
Description
Supervisor
Tenkanen, Henrikki
Thesis advisor
Korhonen, Visa
Keywords
tilusrakenne, tilusjärjestely, viljelysmaan pirstaloituminen, paikkatietoanalyysi
Other note
Citation