Automatisoitu menetelmä sulfaattikeiton aikana liukenevien hiilihydraattipolymeerien määrittämiseksi

dc.contributorAalto-yliopistofi
dc.contributorAalto Universityen
dc.contributor.advisorVuorinen, Tapani
dc.contributor.authorÖsterman, Kirsti
dc.contributor.departmentPuunjalostustekniikan osastofi
dc.contributor.schoolTeknillinen korkeakoulufi
dc.contributor.schoolHelsinki University of Technologyen
dc.contributor.supervisorVuorinen, Tapani
dc.date.accessioned2020-12-03T22:17:33Z
dc.date.available2020-12-03T22:17:33Z
dc.date.issued1998
dc.description.abstractTämä diplomityö liittyy TEKESin hiilihydraattiohjelmaan, jossa selvitetään mm. puun polysakkaridien fysikaalisen käyttäytymisen ja ligniinihiilihydraattikompleksien esiintymisen ja muodostumisen merkitystä ligniinin liukenemista hidastavina tekijöinä. Tämän työn tavoitteena on kehittää sulfaattikeittoliuoksen polysakkarideille selektiivinen määritysmenetelmä ja soveltaa sitä edelleen. Mustalipeän hiilihydraattipitoisuuden määrittämiseen kokeiltiin kahta tapaa. Polysakkarideista muodostuu perjodaattihapetuksessa ja sitä seuraavassa happamassa hydrolyysissä glyoksaalia ja tetroosia tai glyseraldehydiä. Toinen määritysmenetelmistä perustuu glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumistuotteen aiheuttaman absorption spektrofotometriseen mittaukseen (330 nm). Vaihtoehtoinen tapa oli määrittää syntyneiden tetroosin tai glyseraldehydin pitoisuudet neokuproiinitestissä. Se perustuu testissä käytetyn kuparin hapetusluvun muutokseen. Menetelmässä Cu[2+]-ioni pelkistyy Cu[+]-ioniksi. Tämä pelkistyminen havaitaan värinmuutoksesta ja absorbanssilukeman muutoksesta 450 nm:n kohdalla UV:lla. Glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumiseen perustuva menetelmä toimi hyvin koeputkiolosuhteissa, mutta automaattisella virtausanalysaattorilla tämä tapa ei antanut hyväksyttäviä tuloksia. Neokuproiinitesti onnistui malliainekokeissa koeputkioloissa. Virtausanalysaattorilla dekstraanikokeet antoivat luotettavat tulokset. Mustalipeänäytteitä analysoitiin kaksi sarjaa: koivukeitto- ja mäntykeittosarjat. Koivukeiton mustalipeänäytteiden hiilihydraattipitoisuuden määritykset onnistuivat selvästi paremmin kuin mäntykeiton keittoliuosmääritykset. Analysaattorin tulosten tarkkuus kontrolloitiin samoista näytteistä tehdyillä vertailumäärityksillä, jotka suoritettiin kaasukromatografisesti.fi
dc.format.extent68
dc.identifier.urihttps://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/85891
dc.identifier.urnURN:NBN:fi:aalto-2020120444729
dc.language.isofien
dc.programme.majorPuunjalostuksen kemiafi
dc.programme.mcodePuu-19fi
dc.rights.accesslevelclosedAccess
dc.titleAutomatisoitu menetelmä sulfaattikeiton aikana liukenevien hiilihydraattipolymeerien määrittämiseksifi
dc.type.okmG2 Pro gradu, diplomityö
dc.type.ontasotMaster's thesisen
dc.type.ontasotPro gradu -tutkielmafi
dc.type.publicationmasterThesis
local.aalto.digiauthask
local.aalto.digifolderAalto_32126
local.aalto.idinssi13164
local.aalto.openaccessno

Files