aalto1 untyped-item.component.html
Automatisoitu menetelmä sulfaattikeiton aikana liukenevien hiilihydraattipolymeerien määrittämiseksi
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
Helsinki University of Technology |
Master's thesis
Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author
Instructions for the author
Location:
Authors
Date
Department
Major/Subject
Mcode
Puu-19
Degree programme
Language
fi
Pages
68
Series
Abstract
Tämä diplomityö liittyy TEKESin hiilihydraattiohjelmaan, jossa selvitetään mm. puun polysakkaridien fysikaalisen käyttäytymisen ja ligniinihiilihydraattikompleksien esiintymisen ja muodostumisen merkitystä ligniinin liukenemista hidastavina tekijöinä.
Tämän työn tavoitteena on kehittää sulfaattikeittoliuoksen polysakkarideille selektiivinen määritysmenetelmä ja soveltaa sitä edelleen.
Mustalipeän hiilihydraattipitoisuuden määrittämiseen kokeiltiin kahta tapaa.
Polysakkarideista muodostuu perjodaattihapetuksessa ja sitä seuraavassa happamassa hydrolyysissä glyoksaalia ja tetroosia tai glyseraldehydiä.
Toinen määritysmenetelmistä perustuu glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumistuotteen aiheuttaman absorption spektrofotometriseen mittaukseen (330 nm).
Vaihtoehtoinen tapa oli määrittää syntyneiden tetroosin tai glyseraldehydin pitoisuudet neokuproiinitestissä.
Se perustuu testissä käytetyn kuparin hapetusluvun muutokseen.
Menetelmässä Cu[2+]-ioni pelkistyy Cu[+]-ioniksi.
Tämä pelkistyminen havaitaan värinmuutoksesta ja absorbanssilukeman muutoksesta 450 nm:n kohdalla UV:lla.
Glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumiseen perustuva menetelmä toimi hyvin koeputkiolosuhteissa, mutta automaattisella virtausanalysaattorilla tämä tapa ei antanut hyväksyttäviä tuloksia.
Neokuproiinitesti onnistui malliainekokeissa koeputkioloissa.
Virtausanalysaattorilla dekstraanikokeet antoivat luotettavat tulokset.
Mustalipeänäytteitä analysoitiin kaksi sarjaa: koivukeitto- ja mäntykeittosarjat.
Koivukeiton mustalipeänäytteiden hiilihydraattipitoisuuden määritykset onnistuivat selvästi paremmin kuin mäntykeiton keittoliuosmääritykset.
Analysaattorin tulosten tarkkuus kontrolloitiin samoista näytteistä tehdyillä vertailumäärityksillä, jotka suoritettiin kaasukromatografisesti.