Automatisoitu menetelmä sulfaattikeiton aikana liukenevien hiilihydraattipolymeerien määrittämiseksi

No Thumbnail Available

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

Helsinki University of Technology | Diplomityö
Checking the digitized thesis and permission for publishing
Instructions for the author

Authors

Date

1998

Department

Puunjalostustekniikan osasto

Major/Subject

Puunjalostuksen kemia

Mcode

Puu-19

Degree programme

Language

fi

Pages

68

Series

Abstract

Tämä diplomityö liittyy TEKESin hiilihydraattiohjelmaan, jossa selvitetään mm. puun polysakkaridien fysikaalisen käyttäytymisen ja ligniinihiilihydraattikompleksien esiintymisen ja muodostumisen merkitystä ligniinin liukenemista hidastavina tekijöinä. Tämän työn tavoitteena on kehittää sulfaattikeittoliuoksen polysakkarideille selektiivinen määritysmenetelmä ja soveltaa sitä edelleen. Mustalipeän hiilihydraattipitoisuuden määrittämiseen kokeiltiin kahta tapaa. Polysakkarideista muodostuu perjodaattihapetuksessa ja sitä seuraavassa happamassa hydrolyysissä glyoksaalia ja tetroosia tai glyseraldehydiä. Toinen määritysmenetelmistä perustuu glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumistuotteen aiheuttaman absorption spektrofotometriseen mittaukseen (330 nm). Vaihtoehtoinen tapa oli määrittää syntyneiden tetroosin tai glyseraldehydin pitoisuudet neokuproiinitestissä. Se perustuu testissä käytetyn kuparin hapetusluvun muutokseen. Menetelmässä Cu[2+]-ioni pelkistyy Cu[+]-ioniksi. Tämä pelkistyminen havaitaan värinmuutoksesta ja absorbanssilukeman muutoksesta 450 nm:n kohdalla UV:lla. Glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumiseen perustuva menetelmä toimi hyvin koeputkiolosuhteissa, mutta automaattisella virtausanalysaattorilla tämä tapa ei antanut hyväksyttäviä tuloksia. Neokuproiinitesti onnistui malliainekokeissa koeputkioloissa. Virtausanalysaattorilla dekstraanikokeet antoivat luotettavat tulokset. Mustalipeänäytteitä analysoitiin kaksi sarjaa: koivukeitto- ja mäntykeittosarjat. Koivukeiton mustalipeänäytteiden hiilihydraattipitoisuuden määritykset onnistuivat selvästi paremmin kuin mäntykeiton keittoliuosmääritykset. Analysaattorin tulosten tarkkuus kontrolloitiin samoista näytteistä tehdyillä vertailumäärityksillä, jotka suoritettiin kaasukromatografisesti.

Description

Supervisor

Vuorinen, Tapani

Thesis advisor

Vuorinen, Tapani

Keywords

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-2020120444729

Collections

[dipl] Teknillinen korkeakoulu / TKK