Pietilät ja Genius Loci: Miten Dipoli ja Mäntyniemi vaikuttavat käyttäjän luontokokemukseen?
Loading...
URL
Journal Title
Journal ISSN
Volume Title
School of Arts, Design and Architecture |
Bachelor's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Authors
Date
2022
Department
Major/Subject
Arkkitehtuuri
Mcode
ARTS3001
Degree programme
Taiteiden ja suunnittelun kandidaattiohjelma
Language
fi
Pages
27
Series
Abstract
Reima Pietilä on ollut elinaikanaan samanaikaisesti yksi kansainvälisesti tunnetuimmista arkkitehdeistämme, mutta kotimaamme sisällä yksi vihatuimmista. Kansainvälisesti häntä on ylistetty humaanista funktionalismistaan, joka puhuttelee rakennuksen käytännöllisen funktionaalisuuden lisäksi ihmisen luontaisia tarpeita, kuten kokijan ja ympäristön yhteensulautumisen tunnetta. Kotimaassamme hänen arkkitehtuuriaan on haukuttu 60-90 lukujen aikana säälittävän vanhanaikaiseksi, nationalistiseksi, populistiseksi, epä-funktionaaliseksi ja kuvottavaksi epäarkkitehtuuriksi. Työn tavoitteena on pureutua Pietilän arkkitehtuurin vastaanottoon liittyviin ristiriitoihin sekä erityisesti niihin suunnitteluperiaatteisiin, joiden kautta Dipolin ja Mäntyniemen kokemuksellinen yhteys luontoon on syntynyt. Työ rajautuu käsittelemään Pietilöiden töistä Dipolia ja Mäntyniemeä, niiden poikkeuksellisen omaleimaisen muotokielen ja luontoyhteyden johdosta. Työn tutkimusmenetelmänä on käytetty kirjallisuuskatsausta. Lähteinä on käytetty Mäntyniemen kilpailun sisältänyttä 80-luvun arkkitehtilehden kilpailuliitettä, Reima Pietilän ystävien kokoamia teoksia Pietilöiden arkkitehtuurista ja urasta, useiden eri arkkitehtien Pietilästä kertovia esseitä sisältävää teosta sekä arkkitehtifilosofi Juhani Pallasmaan suomalaisen arkkitehtuurin metsäyhteyttä käsittelevää esseetä. Lähdeaineiston perusteella voidaan todeta Reima Pietilän intuitiivisen suunnitteluprosessin olleen pääasemassa Dipolin ja Mäntyniemen luontoyhteyden syntymisessä. Molempien rakennusten suunnitteluprosessin keskiössä on ollut paikallisen metsäympäristön identiteetille eli genius locille ominaisen muotoilun tavoittelu. Paikallisen genius locin ymmärtäminen syntyy puhtaasti aistinvaraisen tiedon eli intuition kautta. Toisin sanoen Pietilän suunnitteluprosessi ja sitä kautta Dipolin ja Mäntyniemen saavuttama luontoyhteys ei ole toisinnettavissa puhtaasti rationaalisen eli järkeen perustuvan suunnittelun keinoin. Lisäksi Dipolin ja Mäntyniemen luontoyhteyttä rakentavat havainnoimaan herättävä moniaistisuus, rakennuksen luontoon maastouttava patinoituva materiaalimaailma sekä ympäröivästä luonnosta muotokielensä hakeva näköisarkkitehtuuri. Tutkielman tulokset rohkaisevat ennen kaikkea arkkitehtejä suunnittelemaan luonnolle herkistymällä sekä kaikkia aistihavaintoja kuunnellen yhä inhimillisemmän arkkitehtuurin aikaansaamiseksi.Description
Supervisor
Tervo, AnneThesis advisor
Ruskeepää, EsaKeywords
Pietilä, humaani funktionalismi, genius loci, Dipoli, Mäntyniemi, Reima, intuitio, arkkitehtuuri