Already for centuries organizations have included partnerships in the center of their strategies to maintain and grow competitive advantage (Harrigan, 1988; Powell, 1990). The success factors of strategic partnerships and the characteristics of partners that succeed have been recognized in the academic literature. Despite the existing studies, 60–70% of formed partnerships fail (Mamavi, Meier and Zerbib, 2015; Hughes and Weiss, 2007) and some organizations tend to succeed better in partnerships than others. Organizations that have a higher success rate in partnerships are believed to have partnership capabilities (Kale and Singh, 2007).
Partnership capabilities that lead to successful partnerships have been identified. However, only a few studies (e.g., Draulans, De Man and Volberda, 2003; Kale and Singh, 2007) exist about what ways or methods are used to develop these capabilities in large organizations. Moreover, especially research on the area of the individuals’ viewpoint of these ways and methods has been conducted very little. Thus, the first objective of this thesis is to illustrate how partnership capabilities are being developed in a large Finnish multinational company. The second objective is to investigate if a specific leadership development program, that aims to develop the participants as entrepreneurial leaders, develop partnership capabilities and if the program could be utilized in the development of these capabilities in the future. This study was conducted as a single-case study by interviewing experienced senior executives that work with different types of partners as a part of their day-to-day job at KONE Plc. The empirical data was collected through thematic interviews and supported with other material, that was used to validate the themes raised from the interviews.
The empirical case study findings suggest that the organization’s partnership capabilities can further be divided into organizational and individual level capabilities. Organizational processes and structures form the foundation of the organization’s partnership capability and its development. However, since partnerships are formed and managed between people, the development of individual partnership capabilities should be the focus when developing the organization’s partnership capability. When the capabilities of an individual develop, further the organization’s ability to form and manage partnerships develops. Theoretical partnership trainings combined with practical experience and sharing of experiences with others was found to be the most suitable way to develop individual partnership capabilities. Different tools and methods to support the day-to-day work were found extremely important as a part of the development. Moreover, the case study findings demonstrate that the specific leadership development program, where the participants were part of Advisory Boards of specific startups, did develop the participants’ ability to work with partners in the future. Hence, the program can be considered as a valid method to develop partnership capabilities in the future.Organisaatiot ovat jo vuosikymmeniä sisältäneet kumppanuudet strategian keskiöön mahdollistaakseen kilpailuedun ylläpidon sekä sen kasvattamisen (Harrigan, 1988; Powell, 1990). Akateemisessa kirjallisuudessa on tunnistettu strategisten kumppanuuksien menestystekijöitä ja menestyneiden kumppanien piirteitä. Näistä tutkimuksista huolimatta jopa 60–70 % kumppanuuksista epäonnistuu (Mamavi, Meier and Zerbib, 2015; Hughes and Weiss, 2007) ja toiset organisaatiot menestyvät toisia paremmin kumppanuuksien kanssa. Organisaatioilla, jotka menestyvät kumppanuuksien kanssa paremmin uskotaan olevan kumppanuuskyvykkyyksiä (Kale and Singh, 2007).
Kumppanuuskyvykkyydet, jotka johtavat parempaan menestykseen kumppanuuksissa on tunnistettu. Tuoreita tutkimuksia siitä, mitä tapoja ja metodeja käytetään näiden kyvykkyyksien kehittämiseen isoissa organisaatioissa, on kuitenkin vain muutamia (esim. Draulans, De Man and Volberda, 2003; Kale and Singh, 2007). Erityisesti erilaisten tapojen ja metodien tarkastelu yksilötasolla on erittäin vähäistä. Tämän tutkielman ensimmäisenä tavoitteena on siten havainnollistaa, miten kumppanuuskyvykkyyksiä kehitetään isossa suomalaisessa kansainvälisessä yrityksessä. Toisena tavoitteena on tutkia, kehittääkö yksittäinen johtamisen kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on kehittää osallistujia yrittäjämäisinä johtajina, kumppanuuskyvykkyyksiä ja voidaanko sitä hyödyntää tulevaisuudessa kumppanuuskyvykkyyksien kehittämisessä. Tämä tutkimus toteutettiin case-tutkimuksena haastattelemalla kokeneita päättäjiä, jotka ovat tekemisissä erityyppisten kumppanuuksien kanssa päivittäisessä työssään KONE organisaatiossa. Empiirinen tutkimusdata poimittiin teemahaastatteluilla ja täydennettiin muulla materiaalilla, joilla validoitiin haastatteluista nousseita teemoja.
Tutkielman empiiriset tulokset osoittivat, että organisaation kumppanuuskyvykkyydet voidaan jakaa organisaatiotason sekä yksilötason kyvykkyyksiin. Organisaation prosessit ja struktuurit muodostavat perustan organisaation kumppanuuskyvykkyydelle ja sen kehittämiselle. Kuitenkin, koska kumppanuudet muodostetaan yksilöiden välillä, tulisi yksilöiden kumppanuuskyvykkyyksien kehittäminen olla keskiössä organisaation kumppanuuskyvykkyyden kehittämisessä. Kun yksilön kumppanuuskyvykkyys kehittyy, kehittyy myös organisaation kyky muodostaa ja hallinnoida kumppanuuksia. Teoreettiset kumppanuuskoulutukset yhdessä käytännön kokemuksen kerryttämisen ja kokemuksien jakamisen muiden kanssa, on toimiva tapa kehittää yksilötason kumppanuuskyvykkyyksiä. Erilaiset työkalut ja viitekehykset päivittäisen työn tueksi koettiin erityisen tärkeiksi osana kyvykkyyksien kehittämistä. Lisäksi tutkimustulokset havainnollistivat, että käytännönläheinen johtamisen kehittämisohjelma, jossa osallistujat toimivat valitun startupin Advisory Boardissa, kehitti haastateltavien kyvykkyyttä toimia kumppanien kanssa tulevaisuudessa. Ohjelmaa voidaan siten hyödyntää kumppanuuskyvykkyyksien kehittämisessä.
