Arkipäiväisen arvo – Teollisesti rakennettujen 1960- ja 1970-lukujen toimistotalojen arvottaminen säilyttämis- ja purkupäätöksissä

Thumbnail Image

Files

master_Häkkinen_Helmi_2024.pdf (1.83 MB)

URL

Journal Title

Journal ISSN

Volume Title

School of Arts, Design and Architecture | Master's thesis
Unless otherwise stated, all rights belong to the author. You may download, display and print this publication for Your own personal use. Commercial use is prohibited.

Authors

Date

2024

Department

ark

Major/Subject

Mcode

Degree programme

Arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin ja sisustusarkkitehtuurin maisteriohjelma

Language

fi

Pages

115

Series

Abstract

Olemassa olevien rakennusten hyödyntäminen ja uudelleenkäyttö on todettu resurssien käytön kannalta kestävimmäksi tavaksi kehittää rakennettua ympäristöä. Kestävyystavoitteet vaikuttavat nykyisin keskeisesti korjaamiseen liittyviin valintoihin. Korjaamme kuitenkin vain sen, minkä koemme tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi. Suomessa puretaankin huomattava määrä rakennuksia vuosittain. Modernit 1960- ja 1970-luvuilla valmistuneet toimistotalot ovat merkittävä ja näkyvä purkamisen kohde. Tämän työn tavoitteena on ymmärtää, miten 1960- ja 1970-lukujen toimistorakennuksia arvotetaan ja miten erilaiset arvot vaikuttavat säilyttämis- ja purkupäätöksiin. Tutkimus perustuu itävaltalaisen taidehistorioitsija Aloïs Rieglin vuonna 1903 kehittämään arvoteoriaan,jossa hän nimeää ja luokittelee kulttuuriperintöön liitettyjä arvoja. Nykyiset restauroinnin ja rakennussuojelun käytännöt perustuvat pitkälti tähän teoriaan, ja se tarjoaa systemaattisen pohjan nykyisten arvokeskustelujen analysoimiselle. Suojeluarvojen tarkasteleminen on tutkimuskysymyksen kannalta keskeistä, sillä suojelu on ainoa lakisääteinen tapa estää rakennuksen purkaminen. Tutkimus pohjautuu kirjallisuuskatsaukseen sekä tutkimushaastatteluihin, joissa selvitetään neljän tapausesimerkin osalta modernien toimistorakennusten korjaamista tai purkamista. Työn keskeinen havainto on, että rakennusten säilyttämiseen tai purkamiseen johtavat syyt eivät ole objektiivisia tai yksiselitteisiä, vaan perustuvat ajassa muuttuviin yksilöiden tai yhteisöjen arvoihin ja odotuksiin. Rakennuksiin kohdistuvat odotukset riippuvat niiden kulttuurisista merkityksistä, käyttötarkoituksista ja ympäristöistä. Arviointia tehdään kahdesta aikaperspektiivistä: muistamisen kautta osana kulttuuriperintöä sekä nykyajan vaatimusten ja ihanteiden perusteella verrattuna uudisrakennuksiin. Purkamista perustellaan usein sillä, että rakennusta ei voi kohtuullisesti muokata nykyvaatimuksia vastaavaksi. Standardit, joiden perusteella päätöksiä tehdään, ovat kuitenkin aikaansa sidottuja. Diplomityö korostaa tarvetta syvällisempään pohdintaan säilyttämisen ja purkamisen perusteluista. Jos kestävyyttä halutaan edistää hyödyntämällä olemassa olevaa rakennuskantaa nykyistä kattavammin, on kehitettävä uusia tapoja säilyttää rakennuksia ilman, että turvaudutaan vain perinteisiin suojeluprosesseihin. On mietittävä uudelleen, millä kriteereillä rakennuksia arvotetaan tulevaisuudessa säilyttämis- ja purkupäätöksissä.

Sustainability goals are nowadays a central part of renovation decisions. Utilizing and repurposing existing buildings has been identified as the most sustainable approach to develop the built environment. However, we only renovate what we value as important and worth preserving. Consequently, a significant amount of floor space is demolished annually in Finland, with modern office buildings from the 1960s and 1970s being a notable and visible subject to demolition. This thesis aims to understand how these office buildings are valued and how different values influence preservation and demolition decisions. The research is based on the value theory developed by Austrian art historian Aloïs Riegl in 1903, which names and categorizes values associated with cultural heritage. Current restoration and building conservation practices largely rely on this theory. Thus, it provides a systematic foundation for analyzing contemporary value discussions. Examining preservation values is crucial since preservation is the only legal means to prevent demolition. The study consists of a literature review and interviews exploring the renovation or demolition of four modern office buildings. The key finding is that the reasons for preserving or demolishing buildings are not objective or straightforward but are based on personal or community values and expectations that change over time. Expectations for a building depend on its cultural significance, intended use, and environment. Evaluation typically takes place from two perspectives: one rooted in cultural heritage through memory values and historical significance and the other based on contemporary requirements and ideals derived from the standards of new construction. Demolition is often justified by the inability to reasonably adapt the building to current standards. However, the standards underlying these decisions evolve over time. This thesis emphasizes the need for deeper reflection on the justifications for preservation and demolition. To promote sustainability by more extensively utilizing existing building stock, new methods for maintaining buildings must be developed beyond traditional preservation processes. It is necessary to reconsider the criteria by which buildings are valued in future preservation and demolition decisions.

Description

Supervisor

Kuittinen, Matti

Thesis advisor

Savolainen, Panu

Keywords

arvot, rakennussuojelu, rakennusperintö, purkaminen, korjaaminen, uudelleenkäyttö, modernismi, toimistorakennukset

Other note

Citation

Permanent link to this item

https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202409016075

Collections

[master] Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu / ARTS